Puutarha,  Yhteispostaussarja

Pölyttäjäpenkkisuunnitelma etenee lumesta huolimatta

Lumien alkaessa pikku hiljaa sulaa, olen yrittänyt hahmottaa pölyttäjäpenkin mallia. Sen verran paljon lunta on vielä pihalla, että lopulliset ääriviivat ovat hakusessa. Takapihan raparperit nousivat jo, mutta etupihan puoli on tiukasti suurelta osin lumivaipan peitossa, mutta eiköhän kevätaurinko pian korjaa asian laidan ja pääsen ihan kunnolla mallailemaan penkin reunoja.


– Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa. –

Muista myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.


Pölyttäjäpenkkisuunnitelma etenee lumesta huolimatta
Takapihan raparperit toivat kevään.

Pölyttäjäpenkkisuunnitelma etenee lumesta huolimatta

Uusi kukkapenkki on nimitetty pölyttäjäpenkiksi ja ainakin iso osa siihen tulevista kasveista pitäisi olla pölyttäjäystävällisiä. Heti kun maa alkaa sulaa, olisi tarkoitus rakentaa laitoja lekaharkoista, jotka sitten värjätään karhunruskeaksi, niin ne maastoutuvat mukavammin ympäröivään luontoon.

Penkin toinen pää jäänee ilman suurempia reunoja. Maa nousee sinne päin aika kovaa ja samalla alueella on myös Vestellin Biopuhdistaja, jonka ympärillä on sorareunat. Tuota sorareunaa ajattelimme hiukan laajentaa ja istuttaa ympärille vähän laajemmin ainakin sammalleimua, josta kovasti pidän. Se tuo myös mieleen lapsuuteni kesäpaikan nurmikon ja sinne tänne levinneet hennon punaiset sammalleimut.

Pian Biopuhdistajan jälkeen alkaa maa laskea nopeasti ja tuolle alueelle kaipaan kunnollisia penkin reunoja, jotta maa pysyy paikoillaan ja jotta olisi jotain mihin istuttaa kasvit kallioisella ja kivisellä pihallamme.

Meillä on edellisistä remonteista jäänyt jäljelle ihan mukava määrä lekaharkkoja, joten niistä olisi kätevää tehdä uuden penkin reunat. Veikkaisin, että harkkoja tarvitaan kaksi tai kolme päällekkäin, jotta haluttu korkeus saavutetaan. Olen pohtinut sitäkin jos harkkojen päälle laittaisi laudan niin reunasta saisi samalla myös istuimen. Tosin jos reunakasvi sattuu olemaan pörröistä sorttia, ei reunalla voi kuitenkaan istua kasvia litistämättä.

Pölyttäjäpenkin mitat ovat aika suuret. Karkeasti ottaen 5×7 metriä, mutta koska penkin reunat eivät ole säännölliset on mittaaminen vielä hankalaa, kun lunta on vielä aika runsaasti jäljellä. Että pitikin kasata talvella juuri tuohon kohtaan kaikki etupihalta kolattavat lumet!

Viime syksynä kasatut kivikasat alkavat jo pilkistää lumen alta.
Pihatie alkaa olla sula ja hyvin kurainen syksyn jätevesiremontin jälkeen. Kesällä tie saa todennäköisesti kivituhkakerroksen ja kuran sisään kulkeutuminen vähenee.

Vanha perennapenkki

Vanhasta perennapenkistäni siirtyy kaikki olemassa olevat kasvit uuteen kukkapenkkiin. Nyt odotan innolla kasvien puikkaammista mullasta. Hetki siihen varmaan vielä menee, sillä vanha perennapenkki on yksi lumisimmista kohdista pihallamme. Vanhan perennapenkin paikalle suunnitellut marjapensaat ovat yhä kuvioissa mukana ja näyttää siltä, että ne ovat talvehtineet varsin mainiosti, vaikka ne syksyllä kaivettiinkin ylös jätevesiremontin tieltä. On muuten aika mahtavaa, että niitä ei joudu nyt kaivamaan ylös lainkaan. Selviää ihan vain istuttamisella! No, ehkä vanhaa perennapenkkiä on syytä hiukan parannella, jotta marjapensaat saavat hyvän alun kasvulleen uudessa paikassa. Kovasti toivon, että asiat etenisivät sitä vauhtia, että pensaat saataisiin maahan ennen kukintaa ja raakileita, mutta pahoin pelkään, että tällainen ajatus on aivan liian optimistinen kaikkien muiden hommien lomassa. Voi siis olla, että tänä vuonna ei marjasatoa saada ja omavaraisuus näiden osalta jää vain haaveeksi. Onneksi on kesä vuodenkin päästä.

Vanhassa perennapenkissäni on useampaa sorttia, mutta myönnettävä on, että en kyllä enää kovin hyvin muista, mitä olen tullut sinne istuttaneeksi. Varmaa on kuitenkin, että sieltä löytyy aina yllättävästi siirteyileviä akileijoja sekä ihania kurjenpolvia, sillä ne taitavat olla ikisuosikkini ja niitä onkin vuosien varrella kertynyt useampaa lajia. Enää en vain muista, mikä on mikä tai edes mitä minulta penkistä löytyy.

Paria kolmea sorttia tarhapäivänliljaa löytyy myös sekä ruskoliljaa, jonka taimi on peräisin lapsuudenkodistani.

Joitain keväällä kukkivia keltaisia kukkiakin penkissä oli, mutta nimi on haihtunut muististani jo aikaa sitten. Sinisiä, keväällä ja syksyllä kukkivia, joita kutsumme “ruiskaunokin serkuiksi” löytyy myös. Oikeastihan kyseessä on Vuorikaunokki, mutta tuo toinen toimii hyvin arjessa, kun kasvin oikea nimi on karannut päästä. Kyseinen kasvi on sekin lapsuudenkodistani siirretty ja se on menestynyt pihallamme vähän turhankin tehokkaasti ja olemme saaneet kitkeä sitä pois milloin mistäkin. Kaunis se on kukkiessaan, mutta ränsistyy nopeasti varsin rumaksi.

Varmaa on, että kevät tulee olemaan täynnä yllätyksiä, kun lumi vihdoin sulaa ja vanha perennapenkki herää taas elämään, sillä monet sinne istutetut kukat ovat jo aikaa sitten unohtuneet.

Kuvakaappaus Viherpeukalot.fi-sivustolta. Tällaisen kukkapaketin tilasin uuteen kukkapenkkiimme.

Uusia hankintoja

Uusia hankintojakin on jo tehty, vaikka kaikki on yhä lumenpeitossa eikä kukaan muista, mitä kaikkea vanhassa penkissä kasvaa. Uusi kukkapenkki on kuitenkin niin suuri, että vanhan penkin kasvit eivät millään riitä kattamaan koko aluetta ja epäilen, etteivät edes nykyiset hankinnat siihen riitä. Vielä on epäselvää, saammeko koko alueen katetuksi tänä kesänä vai jääkö osa odottamaan seuravaa vuotta.

Viherpeukaloilta tilasin jo tarjouksella mm. Kesäperhonen perennapenkki-nimistä pakettia. Sen toimitukset alkavat huhtikuun lopussa, joten siihen saakka meillä on aikaa saada uusi penkki siihen vaiheeseen, että istutustyöt voivat alkaa. Pakettiin kuuluu useampaa perhosystävällistä lajiketta: kaukasian pitkäpalko (vaaleanpunainen) , loistosalvia (Blaukönigin), loistotädyke, loistosädekukka (Kobold), kaunopunahattu (Magnus), punatähkä ja väriminttu (Fireball).

Väriminttu hiukan hirvittää, vaikka siitä sanotaankin, että sen ei pitäisi levitä hallitsemattomasti ja juurien poistaminenkin pitäisi olla jokseenkin helppoa. En kuitenkaan halua vahingossakaan päästää minkään sortin minttua pihaani “vapaan juoksemaan”, joten tuumin, että josko sen istuttaisi rajattuun tilaan penkkiin, niin säästyisin hermoja raastavalta kitkentätyöltä. Varastossa taitaisi olla siihen juuri sopiva iso astiakin, jonka saisi penkkiin hyvin upotetuksi.

Olen myös pohtinut, että penkkiin voisi laittaa kukkien lisäksi joitain yrttejä kasvamaan, sillä niitä meillä kuluu runsaasti ja ne sopisivat hyvin pölyttäjäpenkkiin. Etenkin Kreikan oregano tuntuu kesäisin vetävän runsaasti pölyttäjiä puoleensa ja sitä meillä kuluu vuoden mittaan todella runsaasti. Lisäksi se on minusta todella kaunis.

Tiibetinspanielimme katsastaa pihaa yhdessä pieninmäiseni kanssa. Koiravanhuksemme sen sijaan jäi tällä kertaa sisälle lepäilemään.

Vielä pitää malttaa

Suunnitelmat alkavat olla hyvällä mallilla. Kovasti kutkuttaisi päästä jo puutarhahommiin ihan kunnolla, mutta maassa sitkeästi pysyvä lumi on toista mieltä. Vielä pitää siis malttaa, mutta kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, ollaan jo paremmalla puolella odottelussa. Lumi sulaa ihan silmissä eikä mene aikaakaan, kun saa upottaa lapion maahan ja alkaa rakentaa uutta kukkapenkkiä pölyttäjille ja perhosille. Ehkäpä siihen mennessä olemme saaneet päätetyksi senkin, mitä tapahtuu tänä vuonna laatikkopuutarhallemme. Osa niistä on jo pahasti rikki ja multa valuu pois. Hyötypuutarhamme kunnostusta pitää siis myös suunnitella. Saa nähdä mitä kaikkea vielä keksimme! Täytyykin taas kerrata kumppanuuskasvejakin talven jälkeen, ettei tule tehneeksi huonoja valintoja kasvimaalle.

Suunnitellessa ja lumien sulamista odotellessa voikin sitten katsella digiboxilta tai Yle Areenasta Tanskalaisen maajussin jaksoja ja inspiroitua toinen toistaan isommista omavaraisuussuunnitelmista.

Yhteyspostaussarjaan kuuluvat postaukset Luomulaaksosta löydät kätevästä tämän linkin takaa.


Kevään puutarhakuulumisensa ja -suunnitelmansa kertoivat myös:

Urban FarmingHarmaa torppaTsajutSarin puutarhatKorkealaJovelan talopäiväkirjaMaalaiskaupungin pihaRiippumattomammaksiKohti laadukkaampaa elämääMetsäläisten elämääSorakukkaLaura eli JavisMaatiaiskanasen ElämääRakkautta ja maanantimiaPalokankaan pientilaAlussa oli VehkosuoPuutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogiPienenpieni farmiIso-Orvokkiniitty, Villa KoiraMrs SinnTorpan TyttöKu ite tekeeSaman otavan allaCaramelliaAirot ulapallaVilla Kotiranta



Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.




26 Comments

  • Marja Nuora

    Inspiroiva pölyttäjäpenkki suunnitelma sinulla! Mietin sitä, millä aiot käsitellä reunoiksi tulevat lecaharkot? Luonnonmukainen vaihtoehto voisi olla piimäkäsittely, jolloin ne alkaisivat kasvaa nopeasti sammalta. Sopivaa sammalmurskaa voi myös laittaa piimän päälle, niin sammal tulee nopeammin.
    Itselläni on kokemusta värimintusta, joka ei kyllä ole mitenkään leviävää sorttia. Sehän ei ole samaa sukua kuin tavalliset mintut eikä tee juurirönsyjä samalla tavalla vaan kasvutapa on mätäsmäinen. Hienoarominen ja pölyttäjiä kiinnostava teeyrtti on myös anisiisoppi. Itselläni on viime syksynä kylvettynä joitakin pölyttäjä perennojen siemeniä ja odottelen jännityksellä ryhtyvätkö ne itämään lumien sulettua.

    • Luomulaakson Maria

      Harkkojen pintakäsittely on vielä mietinnän alla. Lähinnä väriä ajattelin vain, itse toteutusaine oli vielä hakusessa. En enää edes muistanut ehdottamaasi piimäkäsittelyä ja nyt alkoivat aivot juosta sellaisella vaihdilla, että veikkaanpa, että tuota olisi mahtavaa kokeilla. Sammaltakin löytyisi toisesta paikasta tuohon lisättäväksi. Sitä kun väkisinkin lähtee irti toisessa paikassa pihallamme. Sammaleinen harkko olisi paljon kauniinpikin. Pehmeämpi ja sulautuisi enemmän luontoon. Voi olla, että enää ei tarvitse miettiä, millä harkot käsitellään. Kiitos!

      Itselläni oli joskus vuosia sitten jotain väriminttua, tarkemmin en muista mikä se oli, mutta levisi aika ärhäkästi. Jospa kuitenkin uskaltaisin kokeilla tuolla uudella, jos se pysyisi suunnilleen toivotulla alueella. Olisi penkki tietyllä tapaa helpompi ilman ylimääräisiä astioita.

      Anisiisoppia pihalla oli joskus. Ehkäpä pitäisi miettiä, josko sitäkin laiteltaisiin taas.

      Toivotaan, että perennat nostavat päätään teillä lumien haihduttua. Kyllä kevät on jännää aikaa puutarhassa!

  • Emma

    Tuo Magnus-tarhapunahattu on muuten huikea kun kukkii! Meillä on sitä muutamia perhospenkissä ja tekee tosiaan pienen lautasen kokoiset kukat. Toivottavasti lähtee nyt taas uudestaan kasvuun. Salvioihin pitäisi itsekin tutustua paremmin, ovat jostain kumman syystä jääneet itselle vieraammiksi kukiksi. Minttuja on itsekin tarkoitus lisätä. Mietin että niiden villiintyminen on toki riski, mutta jos niitä tosiaan meinaa teeksi kuivatella tai muuten käyttää niin kyllähän sitä kasvustoa saa ihan reilusti olla että saa jotain satoa kerättyäkin. Muutamasta kasvista ei oikein raaski kerätä, etenkin jos haluaa perhosillekin jotain jättää…

  • satu

    Meillä on myös työnalla kukkapenkki pölyttäjille, mutta toteutusaikataulu taitaa olla teitä hitaampi. Seuraan siis mielelläni etenemistänne.

    Meillehän siirrettiin palstalta paljon herukoita ja suosittelen leikkaamaan ne ensimmäisenä vuonna. Me emme niitä juuri leikanneet ja kävi tuuri, kun ne selvisivät hyvin. Moni sanoi jälkeenpäin, että latvus-juuri suhde oli niissä ihan vinksallaan. Nyt ne tuottavat jo satoa, mutta eivät samassa määrin kun vuosikymmeniä paikallaan olleet 🙂

    • Luomulaakson Maria

      Herukoiden leikkaaminen kyllä uudistaa hyvin pensasta. Olen nähnyt senkin kun ikivanhat pensaat on leikattu alas ja ne ovat alkaneet tuottaa hienosti satoa.

      Pölyttäjäpenkki on jo saanut ensimmäiset harkot paikoilleen. Katsotaan mihin saakka edetään toukokuuhun mennessä. Vähän jännittää riittääkö aika. Aikataulu toteutukselle on aika tiukka, kun muutakin elämää on. 🙂

  • Ilona

    Oi, pölyttäjäpenkki kuulostaa sympaattiselta! Toivottavasti onnistuu ja kerää siivekkäitä runsain mitoin 🙂
    Tanskalainen maajussi on minusta kans kiva, ja oma vinkkini Kekseliäs nikkari (varsinkin sen joulujakso, oij) on mukavaa symppistä katsottavaa myös!

    • Luomulaakson Maria

      Toivotaan, että pörriäiset tykkää lopputuloksesta. Vähän jännitämme, miten käy aikataulun kanssa.

      Kiva, että teilläkin tykätään Tanskalaisesta maajussista ja Kekseliäästä nikkarista! 🙂

  • Kevät

    Ihanan kesäisiä kuvia, hyviä suunnitelmia sulla. Täytynee itsekin piirtää ihan paperille suunnitelmia, että homma pysyisi edes jotenkin kasassa.

  • Susa

    Itse en edes uskaltanut avata Viherpeukaloiden katalogia 🙂 Olisi päässyt taas hallinnasta tilanne. Heidän myymälänsä on onneksi alle 10 km tästä meiltä niin silloin tällöin tulee siellä poikettua. Poikkeuksellinen myymälä, sillä heillä on lapsillekin viihdykettä, pihalla on leikkipaikka.

    Kukkapenkki kuulostaa ihanalta jo nyt, vaikkei sitä ole edes vielä tehty. Pörriäset varmasti tykkää heidän take away -tarjoilusta ja sittenhän lapsetkin pääsevät bongaamaan perhosia. Se on meillä suuri ilon aihe.

    • Luomulaakson Maria

      Viherpeukaloiden katalogi on kyllä aika vaarallinen. Puutarhaasiat ja kirjakaupat ovat minulle ne pahimmat paikat – molemmista harvoin pääsee ulos ostamatta mitään! 😀 Viherpeukaloiden myymälä kuulostaa mukavalta – ja vaaralliselta! 😀

      Toivotaan, että pölyttäjätkin penkistä pitävät. Ihanaa on, kun päästään kaikki bongaamaan perhosia ja pörriäisiä.

  • Kotivaaraska

    Ihastuttava ajatus tuollainen pölyttäjäpenkki ja ettätuollaisia valmiita sekoituksiakin saa, on aina niin hankalaitsemiettiä, mitkä olisi kivat vierekkäin! Vaikka teillä on lunta, niin raparperi on paljon isompi kuin meillä. Kyllä se kevät vaan tulee ja päästään hommiin 🙂

    • Luomulaakson Maria

      Valmiit sekoitukset ovat kyllä käteviä. Ilman niitä miettisin varmaan vieläkin, mitä hankkisin. Noiden lisäksi penkkiin tulevat vielä vanhan perennapenkin kukkaset. Vähän jännittää, millainen lopputuloksesta tulee.

      Lunta on nyt sulanut jo aikatavalla lisää pois, toisaalta tänään satoi lisää. Pikku hiljaa edetään kuitenkin. Kyllä se kevät sieltä tulee. 🙂

  • Sorakukka

    Pölyttäjä penkit kunniaan! Itse suunnittelen myös sellaista enkä ole vielä varma teinkö kuinka väärin kun hommasin kukat jotka kukkivat eri aikoihin. Ajatuksissa että ruokaa löytyy pörriäisille pitkin kesää.

    Kuinka paljon sinulla on penkissä oreganoa? Itse hommasin kahta eri meiramia ja tuskailen tulikohan otettua liian vähän 😀

    • Luomulaakson Maria

      Minusta on tosi hieno juttu, että kukkivat eri aikaan. Tähän itsekin aina kukkapenkkiä perustettaessa pyrin ja joskus se onnistuukin. Punainenlanka meinaa vain joskus unohtua, kun innostuu taimista kaupassa. 😀

      Tällä hetkellä uudessa paikassa ötökkähotelliseinällä on oreganoa kaksi laatikkoa, jotka ovat kumpainenkin noin metri kertaa metri kokoisia. Tämän lisäksi toisella puolella taloa on vielä vanha “laivan nokka” täynnä samaista kasvia. Kyseessä siis lasten vanha puinen leikkipaikka laiva, jota pikku hiljaa puretaan. Sen nokkaan oli istuettu oreganoa. Ja taitaa oreganoa olla vielä yhdellä yrttimaallakin.

      Se, mikä on liikaa riippuu toki aina kulutuksesta. Tämä on meille aika hyvä määrä, joskin vähän lisääkin voisi olla. 🙂 Näistä saisi ihan mukavia itse tehtyjä joululahjojakin.

  • Sanni / Riippumattomammaksi

    Ajatus pölyttäjäpenkistä on ihana, siellä tulee varmasti olemaan kuhinaa kunhan alkaa kukkia! 🙂 Värimintuista olen myös huomannut, etteivät leviä yhtään samaan tapaan kuin “oikeat” mintut, ainakin vanhalla kotipihallamme kasvanut väriminttu tökötti säntillisesti rönsyilemättä vuodesta toiseen tutulla paikallaan.

    • Luomulaakson Maria

      Samaa odotan itsekin. Vähän jännitän saadaanko penkki täyteen näillä taimilla vai pitääkö hankkia lisää. Meillä on epämäärinen kasvimäärä vanhassa perennapenkissä enkä oikein saanut käsitystä minkä verran tilaa ne vievät, kun en edes kunnolla muista mitä siellä on. 😀

      Ihanaa huhtikuuta sinullekin. <3

    • Luomulaakson Maria

      Juuri sain ison osan taimista istutetuksi — meiltä puuttuvat vielä nuo kanat, jotka siis haaveissa yhä vain. Haaveiksi taitavat kyllä jäädäkin, mutta onneksi on blogikavereita, joiden kanoja voi ihastella. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.