Pieniä hetkiä

Maanantaina oli nuorimmiaseni kanssa toinen puheterapia käynti. Kotiin viemisiksi saimme lisää kuvakortteja ja jo edellisellä kerralla saimme tukiviittomia. Joka viikko otetaan jokunen uusi käyttöön. Kuulostaa niin kovin tutulta tämä reitti – silti samalla hyvinkin erilaiselta.

Tuttuus tuo kuitenkin jonkinlaista varmuutta. Nyt ei ole samanlainen olo kuin silloin vuosia sitten, kun vanhempi lapsi aloitti puheterapian, fysioterapian ja monta muuta asiaa. Toisaalta silloin reitin alkukin oli erilainen. Silloin suunnattiin neurologian poliklinikalle ja kaikki oli ihan uutta.

Tuttuus tuo myös turvaa. Tällä kertaa ei pelota sillä tavoin kuin viimeksi. Toisaalta eipä nuorimmiasestamme olekaan otettu mitään sellaisia kokeita kuin vanhemmalta lapseltamme, jonka kohdalla oli se kammottava pari viikkoinen, kun odotettiin tutkimustuloksia ja tietoa siitä olisiko poika hengissä vielä kymmenen vuotiaana. Ne olivat aika rankkoja aikoja.

Nuorimmaisen puheterapia on enimmäkseen hauskaa ja leikkisää. Poikaa naurattaa melkein kaikki ja  melkein kaikki jaksaa kiinnostaa. Kirkkaat värit vievät huomion, olohuoneen katossa roikkuvassa lyhdyssä olevaa koalaa on hauskaa kurkistaa ja joka aamu se saakin ison aamuhalin ja iltaisin sanomme sille hyvää yötä. Jos en itse muista koalan katsomista niin poika kyllä muistuttaa hennolla, mutta vaativan sävyiselläkaa-kaa huudolla. Katsoa koalaa! Sitten avataan luukku hitaasti ja pojan kasvoilla on ihanan pehmeä hymy, kädet ojentuvat eteenpäin ja odottavat, että saavat vetää syliinsä pörröisen koalan. Joka kerta hän myös nipistää hellästi sen nenää ja nauraa sitten heleästi. Hetken päästä saan laitaa pörröisen kaverin takaisin lyhtyynsä, vilkutamme ja suljemme luukun.  Sama toistuu melkein samanlaisena sitten illalla.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.