Perunankuoriherkkuja

Ekopaasto alkoi 18. helmikuuta ja kestää aina huhtikuun alkupuolelle saakka. Perunaviikko sen sijaan meni jo.  Näiden kahden asian hengessä sekä onnistuneiden banaaninkuorikokeiluiden innoittamana  Luomulaakson keittiössä on elelty mielenkiintoisissa tunnelmissa, kun ennen kompostiin heitetyt perunankuoret
päätyvätkin ruuaksi.

Perunankuoret ovat aliarvostettuja. Enpä tunne montaa ihmistä, joka ne söisi muuten kuin uusissa perunoissa. Ihmiset ottavat kuoret pois viimeistään lautasella, koska paksu, hiukan nahkea kuori harvemmin houkuttelee syömään. Siinä sivussa unohtuu, että perunan parhaat ravintoaineet ovat kuoressa ja että kuori itseasiassa on ihan syötävää.  Ennen moni syötti perunankuoret koiralleen.

Osa kokeiluista ei ole ollut ihan niin onnistuneita ja vielä on ideoita jäljellä ja uusia syntyy, kun edelliset saa kokeiltua. Ohi nopeasti hujahtaneen perunaviikon hengessä ovat perunoidenkuoret olleet kokeilulistan kärjessä ja erilaisia ideoiita onkin saanut hyvin testailtua, kun banaaninkuoret ovat vielä olleet likoamassa.

Ensimmäinen herkku, jota kokeilimme oli varmastikin monelle jo tuttu perunankuorisipsi, joka osoittautui varsin herkulliseksi vaihtoehdoksi ja erilaisten versioiden kokeileminen onkin hauskaa puuhaa vaikkapa yhdessä lasten kanssa. Yksi versioista oli mielenkiintoinen yhdistelmä öljyä, hunajaa, punasipulia ja mustapippuria sekä pieni tujaus valkosipulia.  Lopputulos oli aika jännä, mutta lopullinen versio vaatii vielä hiukan työstämistä, jotta se olisi halutunlainen. Kokeilut ovat kuitenkin hauskoja ja tänään viimeksi aamusella keittiössä oli kova hyörinä.

Melkein valmiiksi asti ollaan saatu tästä johdettu toinen idea, jossa supisuomalainen herkku kohtaa välimerelliset maut. Tästä ideasta on jo tehty useampi kokeilu ja voi olla, että tämän päiväinen on jo se lopullinen vedenkielelle herauttava versio. Testikappaleetkin ovat kyllä kadonneet pelleiltä sellaisella vauhdilla, että ei liene niissäkään suurempia vikoja ollut tai sitten koemaistajani vain ovat hyvin kohteliaita…

Pienimmäinen oli  mukana touhussa taas tänään ja ehti siinä sivussa onnettomuuskin  tapahtua, kun pikkuinen kiipesi matalalle jakkaralle, jotta näki pöydällä olevaan kulhoon. Kuinka ollakaan, jalka lipesi jakkaran reunalta, kulho putosi ja jauhot levisivät lattialle ja pikkuinen putosi istumaan keskelle taikinakulhoa. Kun putoaja toipui järkytyksestä muuttui hämmästynyt ilme aurinkoiseksi nauruksi ja äitikin uskalsi sitten nauraa – näky oli todella huvittava. Harvoin meillä on ollut näin hauskaa siivota kiloa jauhoja lattialta.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.