Miksi minä en pidä geenimuuntelusta

Kansanedustajilta tupsahtelee tasaiseen tahtiin vastauksia. Osa todella hyviä ja osasta huomaa, että on tainnut Monsanton ja kumppaneiden lobbarit käydä kylässä. Onhan heillä oikeus mielipiteeseensä, meillä jokaisella on. Toivoisin kuitenkin, että ihminen ja ympäristö menisi oikeasti rahan edelle. Paljon on asiassa sanottavana meillä kuluttajilla. Nyt, jos koskaan on hyvä mennä kauppaan ja ostaa sitä luomua, sillä jos luomun kulutus nousee, on se selvä viesti eteenpäin. Myöskin gm-possujen kaupan hyllylle jääminen on viesti.

Joku voi ehkä ihmetellä, miksi minä olen niin kiinostunut tästä asiasta ja alkanut toimia. Blogin alkuajoilla, kun ei tällaista tekstiä ollut. Ihmettely on oikeutettu ja yritän nyt selittää henkilökohtaista kantaani tähän asiaan.

Monet teistä tietävät, että etenkin meidän nuorimmaisemme on yliherkkä mm. monille lisäaineille, mutta pelkkien lisäaineiden pois jättäminen ei vielä ratkaissut kaikkea. Luomuun siirtymisemme myötä hänen iho-ongelmansa ja suolistoreaktionsa ovat kadonneet. Vanhemmalla pojalla myös – hänellä oireet vain olivat lievemmät. Itselläni jotkin hedelmät, jotka on tuotettu tavanomaisella tuotannolla, turvottavat kurkun. Joskus pahemmin, joskus vähemmän. Luomulla meillä ei näitä ongelmia ole.

Muistelin viime yönä (yöt ovat tähän erinomaista aikaa – ainoa vika on, että öinen ajattelu syö niin vietävästi tuota yöunta..) lastemme vauva-aikaa ja vähän siitä eteenpäin. Tajusin, että silloin meillä ei näitä samanlaisia ongelmia ollut. Silloin nimittäin ostin paljon luomua, mutta vain lapsille, koska rahat eivät yksinkertaisesti olisi riittäeet siihen, että me kaikki olisimme sitä syöneet. Ikävää, mutta tosiasia. Muutimme pari vuotta sitten ja muuttoaikana luomu katosi ruokakorista lähes kokonaan ja muutenkin muut asiat olivat ajatuksissa ensimmäisenä. Eikä rahatilannekaan varmasti ollut paras mahdollinen. Olimme pari-kolme kuukautta kahden asunnon ”onnellisia” omistajia. Voitte vain kuvitella, mitkä asiat olivat tuohon aikaan mielessämme.

Lokakuun 15. päivä postasin ensimmäisen kerran GMOsta. Aikaisemmin tiesin asiasta lähinnä vain, että sellaista on olemassa USAssa ja, että koskaan en erityisemmin ole asiasta pitänyt. Tuo ei kuitenkaan tuntunut niin isolta asialta, että olisin jotain tehnyt asian muuttamiseksi. En myöskään tiennyt EUn päätöksistä hyväksyä muuntogeenisiä kasveja enkä sitä, että Suomessakin ollaan suunnittelemssa rinnakkaiselolakia. En myöskään tiennyt niistä lukuisista ongelmista, jotka liittyvät ihmisten ja eläinten terveyteen. Ihmisoikeusongelmat ja kaikki se peittely, joka gm-kasveihin liittyy ovat myös vakavia asioita. Ensimmisen GMO postaukseni aikoihin olin käynyt varmaan noin puolisen kuukautta aikaisemmin Kemikaalicocktailin sivuilla ja maailmani oli saanut sysäyksen muutokseen. Aloin hakea tietoa aiheesta ja mitä enemmän opin, sitä pahempi olo minulle tuli. Tajusin, kuinka suuresta asiasta oli kyse ja sen, että meillä oli ekokatastrofin ainekset käsissä.

Gm-kasveja ei meillä voi syödä. Niissä torjunta-ainejäämät ovat suuremat kuin tavanomaisessa tuotannossa. Ajatus on edelleen sietämätön. Jos gm-kasvit todella nousevat maihin Suomessa ja muualla Euroopassa ei tavanomaisella tai luomutuotannolla ole mahdollisuuksia. Saastuminen gm-aineksella tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Suojavyöhykkeet, joita kovasti mainostetaan, todennäköisesti hidastavat gm-aineksen leviämistä, mutta ne eivät estä sitä. Ekokatastrofi on valmis.

Ajatus siitä, että jonain päivänä en voikaan antaa lapsilleni ruokaa, jolla he pysyvät terveenä ja kunnossa tuntuu todella pahalta. Tämä on varmasti yksi tärkeimmistä syistä, mikä saa minut toimimaan. Haluan tietää, että olen tehnyt kaiken lain salliman asian muuttamiseksi. Sen enempää en voi. Minä tulen aina ensimmäisenä olemaan äiti ja puolustamaan lapsiani ja heidän tulevaisuuttaan.

Uskoisin, että jokainen äiti, isä ja isovanhempi tuntee samoin. Se on kirjoitetttu meihin jo evoluution alussa.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.