Miksi me syömme luomua ja vastaukset lukijan kysymyksiin

Luomulaakso sai viikonlopun aikana sekä iloista ja vähän vähemmän iloista postia. Vähemmän iloisen postin vuoksi avaan nyt hiukan lisää käytäntöjämme, koska mitä ilmeisemmin en ollutkaan riittävän selkeä edellisessä postauksessani koskien ruokaamme ja kouluruokailua. Pahoittelut siitä, että en ilmeisesti selittänyt riittävästi joitain asioita. Yritän nyt oikoa mahdollisesti syntyneet väärinkäsitykset. Ei ollut tarkoitukseni kirjoittaa tulkinnanvaraisesti, mutta itselle perinpohjin tutun aiheen käsittelyssä on aina se riski, että oikaisee jossain kohdassa huomamattaan eikä sitten selitäkään asiaa ihan perinpohjin. Yritän olla tarkempi tulevaisuudessa.  Ja toki aina on sopivaa heittää meilillä ja kysyä, jos jokin asia jää kaivelemaan. Toivomukseni on, että kiukunpuuskankin keskellä kirjoitetaan kuitenkin asiallisesti, oli kysessä sitten meili tai kommentti.

Aikuisten ajatukset sairastuttavat lapset

On totta, että psykologialla pystytään vaikuttamaan paljon siihen, miten ihmiset asiat kokevat ja miten niihin reagoivat.  Siksipä olimmekin varsin tarkkoja, ettemme koskaan lapsillemme kertoneet onko tarjoamamme ruoka luomua vai ei. Lisäksi koko vyyhdin alkaessa aueta olivat lapsemme vielä myös aika pieniä. Emme kyselleet lapsiltamme koskeeko vatsaan tms. Oireet näki ihan lasta katsomalla, kurkkaamalla vessassa tuotoksia sekä vuotavasta verestä säärissä. Turvonneen kasvot ja pihisevä hengityskin ovat aika hyviä vinkkejä. Osan oireista voisi vielä ajatella helposti kuviteltaviksi ja ns. psykosomaattisiksi, mutta valitettavasti veri ei taida sopia psykosomaattiseksi oireeksi sen paremmin kuin  turvonneet kasvotkaan.

Alkuun meidän oli myös hyvin vaikea hyväksyä tilannetta, sillä emme todellaakaan olleet mikään viherperhe. Olimme ihan niin kuin kaikki muutkin, jossa aikuiset pupersivat aika ajoin perunalastuja, napsivat irtokarkkeja ja muuta ei-ihan-niin-terveellistä. Ja kyllä, myös eineksiä käytimme joskus.  Muutoksemme luomuun tapahtuikin vähitellen ja siinä sivussa paranivat lapsemme. Aina palatessamme tavallisesti tuotettuun ruokaan oireet palasivat. Saa olla aika kovapäinen, jos ei usko, mitä silmillään näkee.

Hienoa, että tällaisia oireita ei ole kaikilla. Elämä on kuitenkin yksinkertaisempaa niin arjessa kuin lomillakin, jos ei tarvitse miettiä, onko lasten saama ruoka luomua vai ei. Tässä mielessä tilanne on samanlainen kuin allergioiden kanssa. Onhan selvää, että elämä ilman rajoittavaa seikkaa on yksinkertaisempaa ja siten helpompaa. Ei ole hauskaa lähteä kesken loman hakemaan apua lääkäriltä, kun isompi oirerypäs sattuu osumaan kohdalle. Olen hyvin iloinen niiden puolesta, jotka eivät meidän kokemuksiamme tunnista omikseen.

Rokotukset

Ei ihan ruokaliitännäinen asia, mutta menköön. Kyllä, rokotamme lapsemme kaikilla rokotteilla, joita neuvola meille tarjoaa. Terveyskeskuslääkäritkin ovat olleet varsin osaavia emmekä ole kokeneet tarvetta hakeutua muualle ja juuri terveyskeskuslääkäri oli se,  jonka toiminta mahdollisti  oikean tahon löytymisen, jotta saimme lapsillemme lääkärintodistukset.

Koemme rokotukset tärkeiksi, sillä rokotus suojaa lasta, sekä  myös koko yhteiskuntaa. On se aika mukava juttu, että enää ei ole pakko kuolla tavallisiin lastentauteihin tai vammautua rokkottamattomuuden seurauksena lopuksi iäksi.  Olemme myös ottaneet ns. ylimääräisiä rokotuksia. Vesirokkorokotuskin on meille tuttu juttu ja tulemme ottamaan sen myös nuorimmaisellemme. Atooppinen iho ja vesirokko ei ole mikään hauska yhdistelmä ja toisin kuin monet väittävät, ei vesirokkokaan aina ole ihan helppo tapaus, vaikka nuorena sen sairastaisikin. Meille arkea ovat myös influenssarokotukset, sillä perheessä, jossa on pitkäaikaissairauksiakin, ei tavallinen flunssakaan ole ihan leikinasia vaan vie pahimmillaan aina sairaalaan saakka.

Rokotuksista voi tulla sivuvaikutuksia niin kuin kaikesta, mutta tämä onkin niitä kohtia, jossa punnitaan niin hyötyjä kuin haittoja. Nykykeskestelu tuntuu olevan tässä suhteessa varsin värikästä enkä niihin oikeastaan välitä osallistua, sillä ne eivät tunnu koskaan pääsevän mihinkään rakentavaan lopputulokseen vaan lopputulos on yleensä sama kuin alkuasetelmakin. Kinataan siitä onko rokotus tarpeen vai ei ja onko turvallisempaa ottaa rokotus vai sairastaa  tauti. Täysin oikeaa vastausta tuohon kysymysasetelmaan lienee vaikeaa antaa – se riippuu varmaan ihan siitä, miten sattuu käymään, jos taudin sairastaa tai jättää sairastamatta. Jokaisella lienee tähänkin asiaan oma näkemyksensä  – siihen meillä jokaisella on oikeus.

Rasvasota

Kyllä, käytämme voita emme margariinia ja sitten tuleekin  MUTTA. Me käytämme pääasiassa oliiviöljyä, osaksi rypsiöljyä ja jonkin verran voita. Pääpaino on siis ehdottomasti pehmeissä rasvoissa, joten tässä mielessä olemme ihan ravitsemussuositusten mukaisella linjalla. Oliiviöljyä käytämme lähinnä siksi, että ruokavaliomme on kreikkalaispainotteinen ja oliiviöljy maistuu näissä ruuissa paremmalta kuin rypsiöljy. Rypsiöljyä taas lorautellaan sinne, missä se tuntuu paremmin toimivalta. Voin käyttö ei siis ole isossa osassa päiväämme, mutta margariinia emme käytä emmekä näe sille tarvetta. Leivänpäällekin toimii monesti oliiviöljy, jos emme jotain omatekoisista levitteistä halua käyttää.

Suola

Emme käytä tavallista suolaa, koska se ei maistu hyvältä vaan pistävältä. Kuitenkin, jos ns. tavallista  suolaa ei käytä tulee huolehtia riittävästä jodin saannista. Jodi ei ole leikinasia vaan tärkeä osa hyvinvointia, mutta jodiakaan  ei pidä saada liikaa.  Jodin lähteinä toimii vaikkapa apteekin purkki tai merilevä. Eri merilevissä on eri määrät jodia.

Itse näen, että yksinkertaisin ratkaisu suolasoppaan olisi, että kaupoissa olisi jodioitua puhdistamatonta merisuolaa. Ei tarvitsisi ihmetellä jodinsaantia, mutta saisi syödä paremman makuista suolaa hyvällä omallatunnolla. Miksikähän tällaista tuotetta ei kaupoissa vielä näy? En ole ainakaan itse nähnyt. Luulisi, että se olisi kuitenkin ihan mahdollinen. Vinkkejä helpompaan arkeen otetaan ilolla vastaan.

Oma ruokavaliomme

Yllä olen jo aika paljon selvittänyt ruokapolitiikkaamme, mutta  jatketaan vielä hiukan. Syömme ihan tavallista ruokaa. Käytämme niin lihaa, kalaa, palkokasveja, juureksia, viljatuotteita,maitotuotteita, hedelmiä, marjoja, öljyjä, voita ja suolaa ja sokeriakin. Jos tästä nyt jäi jotain pois niin lisätään perästä… Ruokamme on kasvispainotteisempi kuin ehkä useimissa perheissä ja palkokasveja meillä syödään muutaman kerran viikossa. Aamut alkavat yleensä poikkeuksetta aamupuurolla. Makkaroita ja muita prosessoituja elintarvikkeita ei meillä paljon käytetä, limpoista puhumattakaan. Vilja on pääsääntöisesti täysjyväviljaa  ja niistä käytämme eniten ohraa, ruista ja spelttiä – suunnilleen tuossa järjestyksessä.  Ruoka on kotona valmistettua. Ohjenuorana lääkärienkin arvostama kreetalainen ruokavalio, suomalaisia ruokia unohtamatta. Tässä ei siis liene mitään kummallista tai omituista ja taitaisi kelvata kelle tahansa, joka ravitsemussuosituksia suunnittelee.

Oikeastaan ainoa todella merkittävä ero on se, että me syömme luomua. Lapset aina, aikuiset pääasiassa.

Vielä sananen ja toinenkin

Toivon, että tämä vastaus oli kattava ja riittävän selkeä. Nykymaailmassa tupataan niin kiireellä käsittämään väärin, että ihan hirvittää.  Somekin on muuttanut maailman nopeaksi, ja valitettavan väärinkäsityskeskeiseksi – kohuja on ilmeisesti mukava olla luomassa ja asioiden käsittäminen oman asian ajamiseksi tai vastapuolen mollaamiseksi tuntuu olevan kovin helppoa. Hauska, että sama teksti taipuu molempiin. 😀  Enää ei malteta kysyä ymmärsinkö oikein vai tarkoititko todella noin. Vastuu on toki kirjoittajallakin.

Ymmärrän, että kaikki viljelijät eivät syystä tai toisesta halua olla luomuviljelijöitä. Se on heidän perusoikeutensa ihan niin kuin meidän lastemme perusoikeus on syödä ruokaa, josta eivät sairastu.

Joskus tuntuu, että omille ajatuksilleni ei ole sopivaa paikkaa. Toisille jutut ovat liian vihreitä ja toisille taas eivät riittävän vihreitä.

Luomulaakso on blogi, jossa käsitellään paljon luomua, mutta myös omaa arkeamme, omia kokemuksiamme ja elämäämme aina perusarjesta puutarhanhoitoon. Kokeilemme paljon uusia luomutuotteita ja kirjoitan niistä kokemuksiamme. Esimerkiksi uudet ja vanhat  luomua tuottavat tilat ovat valtavan mielenkiintoisia ja ilolla kokeilemmekin meille ennen tuntemattomia tuotteita tulivat ne sitten kaupan hyllyltä tai suoraan tilalta.  Luomu on meille sydämen asia. Ilman luomutuottajia voisivat lapsemme huonosti.  Toivon, että luomutuotanto lisääntyy, sillä samalla kasvaa myös oma elintarvikevalikoimamme. Näen, että luomu on hyvä ympäristöllekin. Kannatan luomua.

Luomulaakso on luomu/ekoblogi, mutta se ei ole sellainen ekoblogi, jossa ei rokoteta lapsia tai jossa hifistellään uusilla superfoodeilla, vaikka meilläkin taitaa olla yksi sellainen jatkuvassa käytössä.  Luomulaakso on ekoblogi ihan tavallisesta erityislapsiperheen arjesta ja meidän arjessamme syödään luomua kreetalaisella twistillä, mutta ei noudateta niin minkään valtakunnan muotidieettejä ja lapsetkin ovat saaneet pienenä aina välillä purkkiruokaa. Viljelemme osan vuoden vihanneksista kotona, keräämme villivihanneksia ja ekoilemme siellä, missä se tuntuu toimivalta. Itse näen, että arkemme on enemmän sellaista isoäidinaikaista elämää höystettynä nykymukavuuksilla. Eikö menneestä ja nykyisyydestä voi ottaa käyttöön sen, mikä vaikuttaa parhaalta ja toimivalta?

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.