Kuolema koskettaa
Eilen aamulla avatessani Facebookin rävähti silmilleni suru-uutinen.
Texasilainen ystäväni, joka oli jo hyvän aikaa kärsinyt aivokasvaimesta oli kuollut. Viimeinen päivitys oli hänen tyttärensä tekemä. Siinä kerrottiin, että hänen isänsä oli kuollut edellisenä yönä.
Itkin.
Kaikesta huolimatta oli ystäväni kuolema tullut kaikille yllätyksenä, sillä viimeisinä viikkoinaan hän oli voinut jo hiukan paremmin ja hänen saamansa hoito oli tuntunut purevan. Tilanne oli silti vakava ja hoito kokeellista. Takeita tai toivoa paranemisesta ei ollut annettu.
En ollut koskaan tavannut ystävääni ja minut yllätti, kuinka syvästi sellaisen ihmisen kuolema, jota en ollut koskaan tavannut, kosketti. Olimme tutustustuneet vuosia sitten erään verkkopelin kautta ja siitä lähtien vaihdoimme aina kuulumisia ja ruokareseptejäkin. Hän ja hänen vaimonsa pitivät erityisesti suomalaisesta rieskan reseptistä.
He tapasivat viettää paljon aikaa samoillen luonnossa ja nyt viimeisinä viikkoina ystäväni nautti suuresti linnuista ja oravista, jotka liikkuivat heidän pihamaallaan. Hän rakasti luontoa, eläimiä ja pekonia ja hänen huumorintajunsa oli kerta kaikkiaan mahtava. Hän nauroi monelle asialle hyväntahtoisesti ja ystäviensä vaikeina hetkinä oli hän läsnä, vaikka sitten vain sähköpostin tai Facebook-kommentin välityksellä. Harvoin olen tavannut yhtä hyväsydämistä ihmistä.
Ystäväni oli myös Vietnamin sodan veteraani ja aika ajoin hän puhui siitäkin. Ei paljon, mutta välähdyksiä sieltä täältä.
Olisi ollut upeaa saada tavata hänet ja hänen perheensä, mutta niin ei koskaan käynyt. Olen kuitenkin onnellinen, että sain kokea osani hänen ehtymättömästä empatiastaan ja huumorintajustaan.
Toivoin niin, että hän olisi voittanut tämän taistelun.
En voi enää muuta kuin lausua hiljaisen kiitokseni hänelle kaikista näistä vuosista, jotka hän oli ystäväni ja toivottaa hänelle hyvää matkaa. En koskaan unohda häntä.
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
10 Comments
Viltsu
Otan osaa! Tuollainen facebook-uutinen on aina niin kamalaa! Jos se kuoleman viesti koskaan sen paremmin voisi tullakaan…
Maria/Luomulaakso
Kiitos, Viltsu. Taitaa se niin olla, että viesti kuolemasta tuntuu aina. Eikä siihen taida oikein koskaan osata varautua.
Tuija Rajala
Osanottoni. Kuolema koskettaa joka kerran, vaikka olisi puolituttu. Minä ainakin olen erään blogiystäväni kuoleman kohdalla ihan ollut maassa, surullinen, kaivannut häntä ja hänen kirjoituksiaan. Tyttäret ilmoittivat blogin loppuneen ja äitinsä kuolemasta 🙁 🙁 nyyyh !!!
Maria/Luomulaakso
Kiitos, Tuija. Voin kuvitella miltä tuntui lukea blogiystäväsi poismenosta. Kyllä ihmisistä voi tulla todella tärkeitä, vaikka ei olisi koskaan tavannutkaan.
Jael
Tuollainen hätkähdyttää,vaikka onkin vain virtuaalituttava,mutta senkin kautta voi hyvin tutustua ihmiseen.Olen pahoillani ystäväsi poismenon johdosta.
Maria/Luomulaakso
Kiitos, Jael. Joskus tuntuu yllättävältä, kuinka joku jossain kaukana muuttuu tärkeäksi ja rakkaaksi. Oli ihanaa oppia tuntemaan hänen perhettään ja elämäänsä. Aina ei todellakaan tarvitse tavata nenätysten, jotta voisi ystävystyä.
Satu
Osanotot.
Maria/Luomulaakso
Kiitos, Satu.
yrtteilijä
Ystäväsi kuulosti hienolta ihmiseltä. <3
Maria/Luomulaakso
Sitä hän oli. 🙂