Lasten kanssa Kiven Säästöpossussa

Jo vuosien ajan olemme hakeneet luomulihan Kiven Säästöpossusta ja aina siellä on yhtä mukava käydä. Iloinen asiakaspalvelu ja erinomaiset luomulihat – voiko sitä paljon enempää edes pyytää. Ja vaikka olemmekin lihamme sieltä jo näinkin kauan hakeneet niin nyt vasta pääsivät lapset ensimmäisen kerran mukaan kurkkaamaan, mistä se meidän possun liha oikein tulee, sillä juhannusviikolla Kiven Säästöpossu piti parina iltana ovensa auki ja halukkaat pääsivät katsomaan possujen touhuja tarhassa.

Niinpä autoon pakattin mukaan kaikki kolme poikaa sekä tällä kertaa myös Mummi, sillä mieheni jäi rakennuspuuhiin kotiin. Automatkalla kyseltiin perinteitä noudatten joko jo kohta ollaan perillä, vaikka matka ei todellakaan ole huima. Lihareissumme tilalle kestääkin aina vajaan tunnin suuntaansa eikä se ollut siitä lyhetynyt tai pidentynyt, vaikka nyt ei varsinainen lihareissu ollutkaan. Päätyi tosin tälläkin matkalla pakastimeemme muutama herkullinen kyljyspaketti….

Kiven Säästöpossulle ajaessa saa nauttia myös kauniista maisemista. Toisilla reiteille enemmän kuin toisilla ja kerran on GPS kierrättänyt meidät keväisten tulvajärvien poikki ja näimme valtavat laumat lintuja kauniiden maisemien ja rakennusten lisäksi. Se reitti oli kuitenkin himpun pidempi, joten yleensä menemme sitä vähemmän maisemallista reittiä Karkkilan keskustan läpi. Niin teimme nytkin. Sillekin matkalle tosin mahtui vehreitä puita, loputtomia peltoja ja kauniita niittykukkia. Jos olisin kaikesta näkemästäni ottanut kuvan emme olisi varmaan vieläkään perillä.

Pojat olivat kovin innokkaita näkemään possuja ja isommat selittivät kilvan pikkuveljelle milloin mitäkin possuista. Kaiken kukkuraksi oppi pikkuvelikin vihdoin viittomaan possun ja kuuluupa sieltä jonkinmoinen sanakin aina possun kohdalla.

Elävät possut olivat aika jännittäviä, kun tulivat ihan aidalle saakka ja ääntäkin niistä lähti. Tässä vaiheessa pitikin päästä jo syliin. Kuvakirjan possut kun pysyvät sillä lailla sopivan matkan päässä eivätkä ole lainkaan niin suuria ja äänekkäitä. Hauskaa kuitenkin oli ja isoin jännittyskin laantui pian, kun possuja aikamme ihmeteltiin. Etenkin pienempien possujen aidan takan tuli vietettyä hyvä tovi.

Possujen lisäksi tilalta löytyy myös suloinen kissa, joka oli pienimmäiselle ihan uusi juttu. Kissa olikin ihanan pehmeä, kiltti ja antoi paijata vaikka kuinka kauan. Ja kyllä poika jaksoikin sitä paijata – eläinrakkaat isoveljet myöskin. Harvoin olen nähnyt kissaa, joka noin kauan viihtyi siliteltävänä. Lapset osasivat hienosti ja hellästi paijata ja siitä olen iloinen.

Lapset olisivat mielellään jääneet pidemmäksikin aikaa katselemaan possuja ja silittelemään kisua, mutta takaisin päin oli pakko lähteä, jottei iltapuuhat venyneet ihan mahdottomiksi ja olipa kissansilitysjonossa jo muitakin lapsia. 😀  Niinpä sanoimme heipat enemmän ja vähemmän karvaisille uusille ystävillemme sekä kiitimme kauniisti aina niin mukavaa ja sydämellistä isäntäväkeä hauskasta elämyksestä.

Vielä tänäänkin – vaikka tilavierailusta on jo reilu 3 viikkoa aikaa –  jaksaa pienin jutella possuista ja kisusta sekä käydä ryöstöretkellä veljensä huoneessa. Veljellä on nimittäin pehmoleluissaan pieni vaaleanpunainen possu, jota hän mielellään halailee ja suukottelelee.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.