Keskitysleirin salattu totuus – Night Will Fall

”Jos maailma ei ota opikseen näiden kuvien kertomasta laskeutuu yllemme yö.”

”Unless the world learns the lesson these pictures teach, night will fall. ”

– Keskitysleirin salattu totuus –

– Night Will Fall – 

Keskitysleirin salattu totuus – Night Will Fall on dokumenttielokuva, joka jokaisen tulisi nähdä. Siihen ei ole syyttä suotta lyöty K-16 leimaa päälle ja suosittelenkin, että ikärajasta pidetään kiinni. Sisältö on äärimmäisen järkyttävää katseltavaa. Se vaikutti minuun syvästi, kuten teki marraskuinen tapaaminen Pavel Stránskýn kanssa vuonna 2008. Stránský on yksi Auschwitzin selviytyjistä enkä tule koskaan unohtamaan tapaamistani hänen kanssaan.  Voit lukea siitä täältä.

Olen jo reilut 20 vuotta lukenut holokaustista. Katsonut jokaisen elokuvan, dokumentin ja sarjan, joka on vastaan tullut, mutta mikään niistä ei valmistanut minua kaikkeen siihen, jonka Keskitysleirin salattu totuus-dokumenttielokuva piirsi verkkokalvoilleni.

Autenttinen liikkuva kuva on voimallista ja tuntuu, että vanha filmi tekee siitä entistäkin vaikuttavamman. Monet varmasti muistavat Steven Spielbergin Schindlerin listan, jonka mustavalkoinen värimaailma muutamalla väriläiskällä oli äärimmäisen onnistunut ratkaisu. Voimallinen ja liikuttava. Unohtumaton. Aivan kuten Keskitysleirin salattu totuuskin on.

Tuntuu, että dokumentin jokainen sana, kuva ja ääni järkyttää mielenrauhaa. Tuntuu, että auki revitty hiussäkki keskitysleirin varastossa saa kyyneleet nousemaan silmiin ja massiivinen kasa lasten leluja purskahtamaan itkuun. Luurankomaisia vainajia kantavat ihmiset saavat vatsani kääntymään ympäri. En pysty kuvittelemaan, miltä heistä on tuntunut kantaa murhattuja ihmisiä joukkohautoihin. En pysty kuvittelemaan, miltä on tuntunut katsoa, kun ihmisiä kasataan kuin halkoja ja ennen kaikkea, miltä on tuntunut joutua kasaamaan niitä. Lapset, naiset, miehet – kaikki luurankomaisia, kidutettuja, tautien runtelemia. Joukkohautaan pudotetut ruumiit sätkyttelevät kuin nuket pudotessaan kuoppaan toisten ruumiiden päälle.

En edes halua kuvitella.  Kovinkaan moni ei pysty samaistumaan noihin kokemuksiin tai  ymmärtämään, millaista tuskaa ja taakkaa ihmiset ovat kantaneet silloin ja vielä nytkin. En usko, että kukaan, joka ei ole kokenut samaa ja elänyt keskitysleirin arvaamatonta arkea, voi todella ymmärtää, mitä leireillä eläneet joutuivat kokemaan. Ei vaikka lukisi kaikki maailman holokaustia käsittelevät kirjat. Kaasukammioissa kuoli juutalaisten lisäksi mm. romaneja, homoseksuaaleja ja kehitysvammaisia. Jos ei täyttänyt natsien rotuihanteita oli kohtalo usein miten hyvin julma.

Toivon hartaasti, ettei kukaan koskaan joudu enää kokemaan tai näkemään mitään vastaavaa.

Elokuva on täynnä totuutta, historiaa ja suunnatonta tuskaa. Se on tositarina historian ehkä kammottavimmasta ajanjaksosta, joka välitetään jälkipolville nyt täydellismpänä kuin koskaan ennen. 70 vuotta meni siihen, että tämä dokumentti pääsi julkisuuteen, mutta silti se on yhä ajankohtainen ja tarpeellinen. Sen kaunistelematon ja kertakaikkisen kammottava kuvakavalkadi ei hevin häivy mielestä. Ja hyvä niin. Tämä on elokuva, joka jokaisen pitää nähdä – ja muistaa.

Dokumenttielokuvan katsomisen jälkeen on entistä vaikeampaa ymmärtää syitä siihen, miksi jotkut syrjivät toisia kansalaisuuden, ihonvärin, uskonnon tai vaikkapa seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Entä miten päädytään uusnatsiksi? Kuinka joku voi yhä väittää, ettei holokaustia ole oikeasti tapahtunut?

Historiaa ei tule koskaan unohtaa vaan siitä tulee oppia.

Dokumenttielokuvan voi yhä katsoa Yle Areenassa.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.