Katse ensi syksyssä

Koulut päättyivät viime viikolla ja Suvivirsi kajahti ilmoille. Se, jos mikä on selvä kesänmerkki, vaikka kurkuntaimet pitääkin yhä peitellä hallaharson alle nukkumaan.

Suvivirrestä huolimatta ei meillä  ehkä olla vielä ihan lomatunnelmissa, sillä nuorimmaisen puhe- ja SI-terapiat jatkuvat vielä  juhannukselle saakka ja aistihuoneen rakentaminen taitaa jatkua vielä hetken sen jälkeenkin. Jos ollaan ihan tarkkoja niin minun pitäisi olla siellä juuri nyt maalaamassa, mutta istunpa nyt kuitenkin tässä ja naputtelen postausta.

Vaiherikas kevät

Kevät oli meillä vaiherikasta aikaa ja söi voimia ja aikaa aikatavalla. Ensi vuoden koulusuunnitelmat olivat kovasti työn alla, sillä mm. koulukiusaaminen aiheutti jälleen isompia ongelmia tai oikeastaan se on aiheuttanut sitä koko ajan, sillä se ei ole koskaan varsinaisesti loppunut. Joskus se on ollut hiukan piilossa ja vaimeampana, mutta aina olemassa, hiljaa pinnan alla kiemurtaen ja nakertaen.

Kiusaamista on monenlaista ja osa siitä pysyy helposti hiukan piilossa ja peiteltynä, jos ei ole oikein tarkalla korvalla tilannetta kuulostele. Etenkin kun kiusattava pelkää, että aikuisten puuttuminen pahentaa tilannetta entisestään.

Nyt olimme  tulleet siihen pisteeseen, että emme enää halunneet jatkaa samaa tilannetta ja niinpä monen ajatuksen kautta päädyimme ainoaan mahdolliseen vaihtoehtoon niistä vaihtoehdoista, joita meidän oli mahdollista lapsellemme saada. Niinpä ensi keväänä meillä aloitellaan lukuvuotta uudessa koulussa.

Uusi koulukaan ei ole onneksi kaukana, vaikka matkaa vähän enemmän kertyykin. Onneksi kyseessä ei ole ekaluokkalainen, jolle matka saattaisi hiukan turhan pitkä olla. Kuljetusvaihtoehtojakin on käyty läpi ja suunnitelmia tehty eri tilanteiden varalle, jotta arki sitten sujuisi mahdollisimman mutkattomasti, kun se taas elokuussa alkaa. Koulumatkaakin ehditään hyvin kesän mittaan yhdessä harjoitella.

Vaikea päätös

Myönnettävä on, että tehdessämme päätöstä meitä oikeasti hirvitti. Pohdimme ryhmääntymistä, kavereita, luokkaa, opettajia, koulumatkaa ja varmasti kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Sellaisiakin asioita, joilla ei oikeasti ollut edes merkitystä.

Konsultoimme lähestulkoon kaikkia lapsemme kanssa tekemisissä olevia aikuisia aina terapeuteista harrastusohjaajiin. Kuuntelimme toki myös lasta, hänen mielipidettään ja tuntemuksiaan asian suhteen, vaikka lapsi ei tällaista päätöstä teekään. Vastuu on aina vanhemmilla. Lopulta päätös syntyi.

Myönnettävä on sekin, että hetken pelkäsimme tehneemme huonon päätöksen, mutta vain hetken, sillä päätöksen myötä asian selvitessä ja varmistuessa saimme nähdä lapsessamme aika hurjan muutoksen.

Pitkään jatkunut kiukku alkoi hälvetä ja monikin asia helpottui. Kiukku tuntui alkavan laantua ja sen tilalle tuli ihmeellinen rauha, jollaista emme olleet sitten eskarin jälkeen nähneet. Se oli se sama rauha ja ilo, jota olimme nämä kaikki kouluvuodet kaivanneet ja luulleet, että se olisi iäksi menetetty. Olimme väärässä. Nyt olimme täysin varmoja, että koulunvaihdos oli ollut oikea päätös.

Ensi syksy

Ensi syksystä tulee erilainen ja vaikeuksiakin varmasti ilmenee, sillä onhan muutos suuri meille kaikille. Mutta ainakin tuolla muutoksella on hyvä alku. Sanoisin jopa, että paras mahdollinen.

Rauhallisuuden siemen, joka nyt pääsi taas valloilleen kuormittavasta kouluarjesta huolimatta kantaa pidemmälle kuin moni muu asia. Ja tärkeintä on, että nyt esiin noussut vanha, kaivattu olo lähtee lapsesta itsestään eikä tule ulkopuolelta.

Se on mahtava voimavara ensi vuotta ajatellen ja se toivottavasti jaksaa kannatella niiden vaikeidenkin hetkien ylitse.

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.