Arki,  Ihanat asiat,  Muistot

Hääpäiväaatoksia

Viikko on ollut sen verran työntäyteinen, että olimme aivan unohtaa hääpäivämme. Onneksi kuitenkin vain melkein. Varsinainen juhlinta, jonka suunnittelu aloitettiin jo reilu vuosi sitten varaamalla liput Oopperan kummitukseen, on sitten vähän myöhemmin ensi kuussa.

Hääpäiväaatoksia
Tuusulan kirkko

Yhteistä taivalta meillä on takana nyt 13 vuotta. Siihen on mahtunut, jos jonkinmoista ja olemme oppineet toisistamme paljon näiden vuosien aikana. Olemme tunteneet toisemme jo 15 vuotta. Tuntuu hassulta, sillä aika ei tunnu noin pitkältä ja se on kulunut yhdessä hujauksessa ja toisaalta tuntuu, että olemme olleet yhdessä jo vaikka kuinka kauan. Ei 13 vuotta kuitenkaan ole vielä aika eikä mikään.

Tapasimme 2000 vuoden kynnyksellä nykyään varsin tavallisella tavalla eli netissä. Vuosia sitten se ei kuitenkaan ollut mitenkään yleinen tapa eikä ainakaan kovin moni päätynyt naimisiin. Melkein päivälleen kaksi vuotta tutustumisestamme astelimme kuitenkin alttarille ja reilu 9 kuukautta sen jälkeen syntyi ensimmäinen poikamme.

kuva_tuusulankirkko03

Uskomatonta, että tuosta kaikesta on noin monta vuotta.

Muistan edelleen hääpäivämme aamun. Edellisenä iltana olin jo kovasti jännittänyt seuraavaa päivää ja pohtinut, kuinka kaikki sujuisi. Uni ei tullut silmään, ei sitten millään. Olin yötä äidilläni, omassa vanhassa huoneessani.

kuva_tuusulankirkko04
Näiden ovien toisella puolella jännitin veljeni kanssa.

Muistan, kuinka seisoin Tuusulan kirkon eteisessä veljeni kanssa ja odotin ovien aukeamista. Tuntui, että hengityskin salpautui, sillä jännitin aivan hirveästi, mutta sillä hetkellä, kun ovet edessämme aukesivat ja veljeni lähti kulkemaan kanssani kohti alttaria luovuttaakseen minut tulevalle miehelleni, tuo jännitys suurimmaksi osaksi katosi ja jäljelle jäi vain sellainen vatsanpohjaa pikkuisen nipistävä tunne.

Häämme olivat meidänlaisemme. Teimme tarjottavat itse perheidemme avustuksella. Olemme molemmat onnellisia, että menimme naimisiin tuona syksynä, sillä jos olisimme noudattaneet alkuperäistä suunnitelmaa ja pitäneet häät kesällä ei kaikkia juhlissa olleita vieraita enää olisi ollut mukana, sillä pian ensimmäisen poikamme syntymän jälkeen pappani kuoli eikä hän koskaan ehtinyt näkemään ensimmäistä lastani. Myös muutama muu vanhempi sukulainen olisi ollut jo liian huonossa kunnossa saapuakseen juhliimme. Syksyhäät olivat oikea päätös ja juhlapäivä sujui iloisesti pienen tihkusateenkin päättäessä sulostuttaa päiväämme.

kuva_tuusulankirkko05

Muistan tulevaisuuden suunnitelmamme ennen häitä. Toivoimme omakotitaloa, marjapensaita ja omenapuita. Toivoimme viittä lasta. Saimmekin oikeastaan kuusi, mutta vain kolme syliin saakka. Surujen lisäksi olemme saaneet kokea järisyttäviä onnen hetkiä lastemme syntymien myötä ja jokainen surun ja onnen hetki on tuonut meitä lähemmäs toisiamme ja olemme oppineet jälleen lisää siitä, miten toinen ajattelee, tuntee ja kokee.

Silti, vuosienkin jälkeen toisesta löytyy yhä asioita, joita ei ole ennen huomannut. Aina löytää jotain uutta ja samalla jotain tuttua.

Arjen keskellä ei ehkä aina löydy aikaa parisuhteelle tai edes itselle. Olemme kuitenkin oppineet luovimaan karikoissa. Pysähtymään ja katsomaan toisiimme. Ymmärtämään, että joskus on kova kiire eikä sille aina voi mitään. Arki on sellaista joskus.

kuva_tuusulankirkko07

Arjen keskellä pitää kuitenkin muistaa sanoa toiselle, että tämä on tärkeä ja rakas. Ihan yhtä rakas, kuin silloin hääpäivänä ellei jopa rakkaampi. Minä rakastan sinua ei ole vain sanahelinää. Se on lause, joka sanotaan sydämestä. Sitä pitää sanoa paljon ja usein.

Hääpäivänä lupasimme rakastaa toisiamme niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Ei ole olemassa elämää, joka olisi aina täynnä auringonpaistetta ja hymyä. Elämä on aaltoliikettä. On hyviä ja pahoja päiviä. Terveyttä ja sairautta. Valoa ja varjoa.

kuva_tuusulankirkko02
Näistä ovista astuimme ulos yhdessä 13 vuotta sitten.

Oli mukavaa käydä kävelemässä vihkikirkkomme pihamaalla. Ilma oli kirpeä, mutta aurinkoinen. Tuntui hyvältä sukeltaa hetkeksi muistoihin, sillä tuo kirkko pitää sisällään paljon perheemme tapahtumia. Minut on kastettu samaisessa paikassa, pääsin täällä myös ripille ja rippipappini pääsi vihkimään meidät. Kaksi ensimmäistä lastamme on kastettu tässä kirkossa. Monta tapahtumaa on eletty noiden seinien sisäpuolella.

Joskus on hyvä pysähtyä ja katsoa taakseen. Miettiä elettyä elämää. Punnita päätöksiään ja katsoa sitten tulevaisuuteen – yhdessä rakkaansa kanssa.

kuva_tuusulankirkko09


site stats



Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.


18 Comments

  • Kati

    Hyvää hääpäivää sinne! Mä koen samoin omasta liitostani. Aika on mennyt niin kovin nopsaan. Lapsien kasvua katsella tajuaa miten pitkään on ollut yhdessä.

  • SilvanaJoanne

    Cara Maria, what a touching post this was. When two people truly love each other they are able to overcome together all the hurt and pain that the loss of a child brings. It should not be natural for parents to lose their children and I can only try to comprehend the pain this caused you and your husband. But God has granted you with the gift of a loving husband and for him the gift of a loving bride plus three beautiful angels (because to me special needs children are angels from God). And only a strong loving couple like you would be able to care for them. I send you my best wishes for a Happy Anniversary today and one hundred years from now. Silvana

    • Maria/Luomulaakso

      Thank you Silvana. <3 the loss of three children was very hard, especially the third time when my husband was at the work trip in Holland and he returned week after I had found out that the child I was carrying had died. It was toughest week ever both of us. He suffered there and had to keep working and I was walking around the house like a ghost.

      And I agree with you. We do have angels. Three in our arms and three up there some where. <3

  • Satu N. / Satuelämää

    Oikein hyvää hääpäivää teille! Meillä takana yhteisiä avioliittovuosia 15 ja tuntuu, että miten se on voinut mennä niin nopeasti myötä-ja vastoinkäymisissä…niin se on mennyt meilläkin. Toivon oikein paljon lisää yhteisiä vuosia teille!

  • Metsäntyttö

    Siunattua hääpäivää teille sinne! Kaunis, tunnelmallinen on tuo kirkko. Tätä hääpäivän ja kuluneitten vuosien muistelua oli mukava saada lukea. Lapsista sen ajankulun varsinkin huomaa…

  • Lovelyladylinnaea

    Oi miten liikuttavan ihana postaus! Oikein hyvää hääpäivää teille ja onnea! Minullekin tulee aina jännä olo vihkikirkkomme vieressä ja monta kertaa karkaa muistot hääpäivään.

    Minäkin olisin halunnut tuonne Oopperan kummitukseen, liput oli myyty, kun mieheni olisi ne meille hankkinut. Olen iloinen että saitte liput, se on varmasti hieno elämys!

    • Maria/Luomulaakso

      Kiitos. <3 Kyllä se vihkikirkon katseleminen vain aina tuntuu liikuttavalta ja ajatukset palaavat tuohon päivään, jolloin yhteinen elämä alkoi.

      Hyvin lähellä oli, että olisimme jääneet ilman lippuja Oopperan kummitukseen, mutta vielä oli onneksi paikkoja jäljellä. Emme saaneet mitään huippupaikkoja, mutta emme onneksi olleet sellaisia hakemassakaan. Paikat ovat kuitenkin ihan mukavassa paikassa, josta on vielä hyvä näkymä ja pääasia, että kuulee. Välillä nimittäin suljen silmäni opperassa ja imen musiikkia sisääni ja ihan vain nautin mahtavasta elämyksestä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.