Discworldin Moist von Lipwig sai hattunsa

Viime viikonloppuna oli vihdoin kauan odotettu ystäviemme järjestämä juhla, jonka teemana oli riemastuttava Terry Pratchettin Discworld. Pohdimme mieheni kanssa hyvän aikaa, mitkä olisivat meidän hahmomme ja muutaman mutkan kautta päädyimme Adora Belle Dearheartiin sekä Moist von Lipwigiin. Adora työskentelee Ankh-Morporkin Golem säätiössä ja Moist puolestaan postitoimistossa (sekä pankissa) ja ottaessaan tuon työn vastaan huonoille teille joutunut Moist pelasti henkensä ja tapasi Adoran.

Ne, jotka eivät hahmoja tunne saanevat hyvin osviittaa tästä Youtube videosta, joka kertoo noiden hiukan  kahden hahmon tarinasta. Lämpimästi suosittelen myös kirjaa sekä elokuvaa. 🙂

Perjantain myöhäisinä tunteina väkersimme viimeisiä osia asuihimme. Aikataulut olivat päivän aikana heittäneet parin asian vuoksi sen verran ympäri, että emme olleetkaan valmiita kaikkien asioiden kanssa, niin kuin olimme alun perin kuvitelleet. Ja loppujen lopuksi alushameeni ehdin kutistaa vasta lauantaiaamuna ja toteutuksessa oli hiukan toivomisen varaa, koska pikaisesti tehty homma sisälsi nappeja sekä lasten toppapukujen lahkeista tuttua reiällistä kuminauhaa… Ratkaisu toimi, mutta jos esimerkiksi nojasi tuolin selkänojaan, niin napit saattoivat osua hiukan kipeästi selkään. Mutta hameen kääntäminenkään ei tullut siinä vaiheessa kyseeseen, kun asian huomasin ja korsetissa nyt muutenkin istutaan suorassa, joten nojaamisen aiheuttama ongelma ei ollut kovinkaan suuri, paitsi automatkan aikana.

Mutta palataanpa Moist von Lipwigiin.  Hatunraakile bongattiin naamiaistarvikekaupasta  ja sopiva maali askartelutarvikeliikkeestä ja pian alkoi hattu saada oikean ulkonäön ja Moist von Lipwig alkoi herätä eloon.

Teippasimme osan hatusta, jotta kultamaali tarttuisi vain tiettyihin paikkoihin ja maalarinteippi tuntui toimivan vallan mainiosti. Kultamaali peitti hatun mustan kankaan ja Moist von Lipwigin asu oli askeleen verran valmiimpi. Siivet tosin vielä hatusta puutuivat ja ne ovat ehkä ne, jotka tekevät hahmosta hetkessä tunnistettavan, mikäli ei ole valinnut  yllensä kultapukua, joka on ehkä se tyypillisin versio Moist von Lipwigin hahmoa luotaessa. Me lähdimme kuitenkin toiselle linjalle ja hylkäsimme kultaisen puvun heti alkumetreillä eli aloimme suunnitella yllä mainitussa YouTube videossakin heti alkusekunneilla näkyvää pukua.

Pehmolohikäärme joutui kokemaan kovia, jotta herra von Lipwigin hattu saatiin aikaan. Ratkojan avulla irrotettiin siivet ja muutaman erilaisen yrityksen jälkeen siivet päädyttiin laittamaan hattuun kiinni nitojalla, sillä muut yritykset eivät tuottaneet toivottavaa lopputulosta tai olivat vain muuten mahdottomat toteuttaa.

Valmis hattu oli sopivasti esikuvansa näköinen ja kruunasi mieheni asun. Ei ollut epäilystäkään, mikä hahmo oli kyseessä, vaikka kaikki muut osat eivät olleetkaan juuri samanlaiset kuin vaikkapa Going Postal-elokuvassa on totuttu näkemään. Hyvä on kuitenkin muistaa, että elokuva on aina tulkinta kirjasta ja esimerkiksi takin tai housujen väri ei ole kiveen hakattu. Harvoin kirjat myöskään kuvaavat vaatteita ihan hirveän yksityiskohtaisesti (joskaan tässä tapauksessa kummallakaan meistä ei ollut kovin hyvä muistikuvaa asiasta).

Vielä uupui postilaukuksi sopiva laukku ja hyvin aikaa vievän etsinnän jälkeen ratkaisu tuli yllättäen, kun satuin eksymään Varustelekan sivuille ja bongasin sieltä (muistaakseni) itäsaksasta peräisin olevan karttalaukun.

Joskus sitä löytää naamiaistarvikkeitakin varsin yllättävästä paikasta.

Kun saan lisää kuvia siirretyksi koneelle, laitan muutaman kuvan myös itse juhlien somistuksista sekä omasta puvustani.

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.