Autotallin raivausta

Autotallin raivaus alkoi muutama päivä sitten. Se onkin ollut jo pitkään todella kamalassa kunnossa, kun sinne on heitelty sisään milloin mitäkin ja tavaraa oli oikeasti jo aivan liikaa. Piti siis normaalin siivouksen lisäksi päättää, mitä heitetään pois, sillä kaikki tavarat eivät yksinkertaisesti voineet enää sinne takaisin päätyä tai autotallin työpöydälle ei mahtuisi tekemään enää yhtään mitään ikinä. Olimme jo kovasti kaivanneet mahdollisuutta autotallin työpöydän käyttöön.

Pari päivää vierähti lajitellessa kaikensortin remonttikampetta ja löytyipä autotallin uumenista myös ovi, joka oli otettu pois paikoiltaan. Sen tilalle oli jo reilu vuosi laitettu paljeovi, jotta säästettiin tilaa ja saatiin uudet ratkaisut ”leipomossani” toimimaan. Ratkaisu on ollut varsin hyvä, mutta valitettavasti sitä samaa ei voinut sanoa vanhan oven säilytyksestä. Ovi vei tilaa autotallissa aivan tokuttomasti ja tulimme nyt siihen tulokseen, että emme sitä enää säästä vaan se saa lähteä kohti oikeaa jätepistettä kaatopaikalla. Vähän kirpaisee hukata hyvää tavaraa, mutta niin se on, ettei kaikkea voi eikä pidäkään säästää – paitsi jos nauttii siitä, että talon joka nurkka on väärällään tavaraa. Itse ainakin pidän enemmän siitä, että ympärillä on myös tilaa eikä tarvitse kompastella tavaroihin ja huonekaluihin. Liika tavara tuntuu kamalalta ja siivoaminenkin helpottuu, kun tavaraoiden välissä mahtuu heiluttelemaan niin imuria kuin moppiakin.

Myönnettävä kuitenkin on, että meilläkin sitä tavaraa on aivan liikaa. Ei kuitenkaan kaikenlaista tavaraa. Esimerkiksi vaatteita meillä ei ole paljon tai liikaa kuten monessa nykyperheessä tuntuu olevan.

Meillä ylimääräinen tavara onkin enemmän sellaista ”tällä-voisi-vielä-joskus-ehkä-tehdä-jotain” tavaraa. Sitä on kertynyt mummini kuolinpesästä, isäni muutosta, veljeni muutosta, omista remonteista ja ties mistä muualta. Olenkin sanonut jo useamman vuoden ajan, että nyt ei kenenkään sovi hetkeen aikaan muuttaa tai kuolla tai me emme ehdi setviä autotalliamme ikinä. No, ihmiset ovat kiitettävästi noudattaneet tätä toivomusta. 😀

Hetki pitää vielä puurtaa, jotta saadaan asiat päätökseen, mutta kaatopaikkakuorman  kasvaessa alkaa tilanne näyttää hetki hetkeltä valoisammalta.  Tai siis eihän enää pidä puhua kaatopaikasta vaan jäteasemasta, jossa kaikki lajitellaan oikeisiin lokosiin eikä vain heitetä isoon kasaan niin kuin muistan lapsuudessani tehdyn, kun käytiin kaatopaikalla viemässä lasti. Niin ne asiat ovat menneet eteenpäin ja lokkejakaan ei noilla jäteasemilla näe kuten näki lapsuuteni aikaisilla kaatopaikoilla. Kiva niin.

Autollista löytyi myös vajaita purkkeja ties mitä aineita. Osa oli kuivunut ja kelpasi sitten sekajätteeksi, mutta osa pitää kiikuttaa asianmukaiseen kierrätyspisteeseen, koska sisus on haitallista eikä sitä saa hävittää tavallisen kotitalousjätteen seassa. Onneksi jäteasemalla on näillekin oma piste ja ne saa kiikuttaa sinne ihan ilman maksua. 🙂 Aika harva asia nykymaailmassa on ilmaista – hyvä, että tämä on, sillä pelkäänpä, että ympäristölle haitallisia aineita, energiansäästölamppuja yms. päätyisi luontoon muuten entistäkin enemmän.

Kaikki esiin kaivamamme tavara ei onneksi päätynyt jäteasemalle vaan osa sujahti Fidaan ja joitain päätyi UFFin laatikoihin. Alkoi tuntua olo paremmalta. Viikonloppuna jatketaan ja lisätään tuota onnellisuuden tunnetta.

Liika tavara sen sijaan ei tee ketään onnelliseksi.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.