Ajatuksia ystävyydestä

Paljon matkusteleva ystäväni esitti minulle pyynnön jokunen viikko sitten. Hän pyysi, että hoitaisin tietyt asiat kuntoon, mikäli hän sattuisi kuolemaan. Pyyntö oli kaunis ja liikuttava. Tuntui huimalta, että hän luotti ja uskoi minulle jotain niin suurta ja tärkeää.  Samalla pyyntö tuntui  pelottavalta ja surulliselta.  Lopulliselta.

Mieleni alkoi pohtia ystävyyttä ja sitä, millaista on menettää ystävä.

Olen joutunut sanomaan hyvästit aikanaan parille ystävälleni. En kuitenkaan kuoleman vuoksi vaan ihan vain siksi, että en jaksanut draamaa, jonka he toivat mukanaan. Kaiken kaikkiaan oli parempi lopettaa ns. ystävyyssuhde, joka toi vain murhetta ja jatkuvaa pahaa oloa. Jälkeen päin olen ymmärtänyt, ettei se edes ollut oikeaa ystävyyttä, vaikka se aikanaan ehkä siltä oli vaikuttanutkin.

Harvassa ovat sellaiset ystävät, joille voi kertoa kaiken. Suurimmat salaisuutensa, pelkonsa ja murheensa, mutta myös ne vähintään yhtä suuret ilot ja unelmat. Hulluimmatkin haaveensa. Todellinen ystävä ei naura niille vaan kannustaa ja auttaa tavoittelemaan tähtiä ja itkee kanssasi, kun mätkähdät maahan.

Kun sellaisen ystävän löytää, tuntee tulleensa turvalliseen poukamaan, jossa on kesä ja aurinko. Totta kai sielläkin on joskus tuulta ja myrskyä, sillä ystävyys ei tarkoita sitä, että oltaisiin aina samaa mieltä. Ystävä voi ja saakin olla eri mieltä, mutta ystävä ei koskaan puhu sinusta pahaa tai halua sinulle pahaa. Päinvastoin.

Lukiessani ystäväni pyyntöä tulin vuodattaneeksi muutaman kyyneleen. Tuntui ihanalta, että minulla todella on hänen kaltaisensa ystävä, mutta samalla ajatus hänen mahdollisesta menettämisestään sai minut surulliseksi ja pelkäämään, että päivä, jona minun tulisi hänen pyytämänsä asiat totetuttaa, tulisi aivan liian pian.

Tuntuu hirveältä ajatella, että minulla ei enää olisi häntä ja joutuisin jatkamaan elämääni ilman hänen nauruaan, hymyään ja uskomatonta taitoaan ymmärtää asioita. Hän on minun sukulaissieluni ja sydänystäväni. Ihminen, joka tekee maailman paremmaksi pelkällä olemassa olollaan.

Sellaisia ovat todelliset ystävät.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.