Takapihan raivausta

Tällä viikolla olemme raivanneet takapihaa ja vaikka se onkin edennyt, niin tuskastuttavan hidasta se kuitenkin tuntuu olevan. Onneksi ennen viikonloppua on vielä muutama päivä jäljellä. Toivottavasti vielä sateettomia sellaisia.

Takapihamme on suorastaan hävityksen kauhistus. Siellä ei liene nurkkaa, jota kestäisi katsoa muutama sekuntia pidempään. Se onkin saanut ränsistyä rauhassa viimeiset viisi vuotta, sillä sairastelujeni jälkeen viime vuonna jaksoin kunnostaa vain etupihan puolta ja takapiha sai olla. Ja siltä se nyt näyttää.

Jo muutama viikko sitten kiersin takapihan läpi ja tutkin vahinkoja. Vanhat melkein 10 vuotta sitten rakennetut isot kasvimaalaatikot olivat hajonneet ja lahonneet. Osa seinistä oli yhä paikoillaan mutta lähempi tarkastelu osoitti, ettei niistäkään enää mihinkään ollut. Hajoaisivat pienestäkin kolhaisusta.

Onneksi jo viime vuonna käytimme uusiin kasvimaalaatikoihin multaa näistä vanhoista. Niinpä maata ei laatikoissa ole enää niin paljon, mutta silti ihan hyvän kokoisen kasan saamme jäljellä olevasta. Hyvä niin, sillä multaakin tulemme kunnostamisessa tarvitsemaan.

Tarkoitus olisi rakentaa yhteen nurkkaan jonkinlainen aidattu kompostialue, johon sitten saisimme kompostorit ja niiden oheistuotteet ja jos sinne saisi myös istutuspöydän virkaa toimittavan vanhan puutarhapöydän, niin olisin aika onnellinen. Pöytä ei nimittäin todellakaan ole mikään kaunistus vaan pikemminkin kauhistus, mutta varsin hyvän korkuinen ja toimiva, joten en viitsisi poiskaan heittää. Piiloon kuitenkin mielelläni sen kantaisin ja uusi aidattu kompostialue olisi sille juuri omiaan.

Vielä on pari päivää aikaa saada suunnitelmat päätökseen, sillä suunnitelmissa olisi, että viikonloppuna alkaisi aitapätkän rakentaminen ja kompostisäiliöt pääsisivät mahdollisimman pian uuteen kotiinsa ja takapihan ilme muuttuisi oitis siistimmäksi ja sellaiseksi kuin sen oli alun perin tarkoituskin olla.

Tuon kompostiaitauksen jälkeen pitää sitten hienosäätää muut suunnitelmat ja varmistaa, että ne toimivat ja näyttävät pihaan sopivilta. Kohtuu varmaa kuitenkin on, että aitaukseen pitäisi tulla pihamme suurin hyönteiotelli! Etenkin tämän episopin alkua odottelen jo malttamatomana!

Lasten toiveissa on sekin, että nelijalkaiset ystävät pääsisivät juoksentelemaan takapihalla eli tuonkin alueen pitäisi heidän mukaansa olla kokonaan aidattu. Saa nähdä kuinka käy. Pari kiveä, joista en halua luopua tuottavat ainakin hiukan pään vaivaa, jotta tämä toive saataisiin toteutettua. Mutta katsotaan, miten asiat etenevät. 🙂 Ainakin lapsilla on mahdottoman hauskaa purkaa laatikonrippeitä ja lekakin on saanut heilua varsin iloiseen tahtiin.

Minä niin odotan, että olemme saaneet viimeisenkin asian kuntoon tuolla takapihalla, joka tuntuu olevan kuin haamu menneestä. Tuntuu, kuin sen jälkeen kaikki viimeisen viiden vuoden aikana koettu harmi ja tuska olisivat poissa ja auringonvalo ja ilo tulvahtaisivat taas sinnekin.

 

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.