Arkisia askareita
Viikonloppu meni pitkälti arkisissa askareissa. Suursiivous otti aimo askeleen taas eteenpäin ja uskoisin, että se vielä joskus saadaan loppuunkin. Homma hidastui kummasti, kun jalat eivät olleet enää yhteistyöhaluisia ja särky oli ajoittain niin kovaa, että sai ihan tosissaan keskittyä siihen, että kesti kivun. Onneksi juuri avattu Nurmijärven REKO toi ihanan annoksen kaivattua harhautusta ajatuksille ja pystyin uppoutumaan kaikkeen siihen liittyvään. (Täytyy sanoa, että toisten ylläpitäjien kanssa on ollut ihanaa tehdä työtä. )
Taapero on ollut isona apuna siivouksessa – tosin siinä lomassa saatettiin ehkä vähän leikkiäkin, kun poika hävisi leppäkerttukoriinsa ja suljettuaan korin kannen hihitteli siellä, kun huutelin, mihin se äidin pikku upunukka on oikein hävinnyt.
Ihmettelijöille tiedoksi, että meidän lapsilla riittää lempinimiä enemmän kuin hernepussissa on herneitä. On yhteisiä ja sitten ihan omia erityisiä. Jokaiselle jotain. Lempinimet voivat olla mitä tahansa sanayhdistelmistä sanaväännöksiin ja onpa ihan omia sanojakin. Ja hyödynnetäänpä niissä riimiparejakin! Ne ovat meidän juttu.
Pojan kanssa saatiin lelut sunnuntaina pestyä ja laitettua somasti ojennukseen. Ikkunalaudalle aseteltiin pieni rivi, pehmot omaan koriinsa ja kovat lelut laatikkoon. Muutama karkulaisduplokin poimittiin paikoilleen.
On muuten aika uskomatonta, kuinka monta asiaa osaa vajaa kolmevuotiaskin jo tehdä. Pölyjen pyyhkiminen sujuu jo aika hienosti ja omat lelutkin saadaan helposti kerätty paikoilleen – paitsi tietenkin, jos se aloitettaan liian myöhään, niin sitten ei enää jaksa ja kaikki kiukuttaa. Kannattaakin olla ajoissa liikkeellä ja ennakoida illan kulkua.
Muutama viikko sitten aloitimme pikkuisen kanssa oman tarravihon. Siihen saa aina tarran, kun on hienosti siivonnut lelunsa paikoilleen ja liimataanpa siihen samaiseen vihkoon ne puheterapiastakin tulevat tarrat. Tarra on pieni asia, mutta tuo ison hymyn taaperon kasvoille. Kehujen lisäksi tarra on pieni, konkreettinen tapa osoittaa onnistumista.
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
4 Comments
Napamassu- Mami
Siivoilu lasten kanssa on toisinaan kyllä yllättävän kivaa.
Meillä myös Navasta iso apu arjen askareissa.
Ihanat tuo lempinimi juttu <3
Maria/Luomulaakso
Kyllä ne pienet vain osaavat yllättävän monta asiaa jo.
Lempinimiä pitää olla – välillä mietin, miksi lapsille koskaan on annettukaan oikeat nimet, kun en niitä koskaan oikeastaan käytä. 😀
Taina/Mansikkatilan mailla
Juu, hellittelynimiä pitää tietenkin olla, mitä enemmän, sitä parempi!;D
Jotenkin musta toisinaan tuntuu, että olen ihan epäonnistunut lasteni siivouskasvatuksessa! Pienenä molemmat oli innokkaita auttamaan ja vanhempi suorastaan pikkutarkka järjestyksen pitäjä…mutta viime aikoina siivousinto näyttää hävinneen taivaantuuliin.:P Silti sanon, että ei lakata yrittämästä!:)
Maria/Luomulaakso
Samaa mieltä kanssasi, Hellittelynimet ovat ihan oleellisia ja niitä pitää olla monta. 😀
Kyllä nuo meidän isommat pienempänä olivat tehokkaampia siivoajia. Nyt isompana tuppaa muut asiat harhauttamaan hyvin alkaneen siivousrupeaman. Uskon kuitenkin, että kyllä he sitten isona osaavat. 🙂 Kyllä ne siellä teilläkin osaavat ja intokin löytyy taas joskus. 😀