Vähemmälläkin kiireellä sitä ehtisi

Vauvan kanssa aika on mennyt kuin siivillä. Tuntuu, että ihan vasta äsken pieni nyytti laskettiin syliin ja nyt tuo nyytti onkin jo seitsemän kuukautta vanha touhuaja, joka liikkuu jo sellaisella vauhdilla, että perässä ei tahdo pysyä.

Meidän perheen mittapuulla pienimmäinen on edennyt hurjaa vauhtia liikkumisensa kanssa ja tänään neuvola-tätikin sanoi, että kiirettä on pikkuinen pitänyt. Kuusi kuukautisena vauvelini alkoi kontata jätettyään ryömimisen kokonaan välistä ja viikon kuluttua konttaamisesta oltiinkin jo hymyillen istumassa ja nousemassa polvilleen. Eikä mennyt montaa viikkoa, kun poika nousi tukea vasten seisomaan! Täytyy sanoa, että huimat 66cm pystyasennossa näyttää jotenkin oudolta, kun silmä ei ole sellaiseen tottunut.

Ihanaa on ollut katsoa pikkuisen touhuja ja kehitystä, mutta samalla tuntuu hiukan haikealta, kun kaikki tapahtuu nyt niin nopeasti. Ehtisi sitä vähemmälläkin kiireellä kontata ja nousta pystyyn. Pysyisi pienenä pidempään… No, eipä tuosta voi valittaa, vaikka pikkuisen haikealta tuntuukin, kun tämä meidän viimeinen pitää tällaista hoppua.

Ihanaa on kuitenkin, että vauvalla on kaikki nyt hyvin. Luulenpa, että ilman kaikkea tuota iloa, jonka hän on elämään vanhempien lapsten ohella tuonut, en olisi jaksanut kulunutta vuotta niin hyvin kuin olen jaksanut. Sen verran rankkoja ovat kokemukset olleet. Pieni hymyilevä peikonpoika on kuitenkin juuri sitä parasta lääkettä kaiken pelottavan keskellä.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.