Kun turvaistuin ei olekaan turvallinen
Viime perjantaina koimme yhden elämämme kamalimmista hetkistä.
Olimme juuri lähteneet kotoa, ajaneet minuutin tai pari ja päässeet ensimmäiseen käännökseen. Silloin se tapahtui. Takapenkiltä kuului ihmeellistä raahavaa kolinaa ja ehdin nähdä, kuinka turvaistuin alkoi kaatua. Se tuntui samalta kuin olisi katsonut Titanicin uppoamista. Valtava turvaistuin kaatui pienimmäisemme istuessa siinä ja ihan hetkessä oli istuin nurin takapenkillä ja keskimmäinen lapsemme sen alla.
Pysäytimme auton välittömästi tien sivuun ja menin heti katsomaa, mitä oikein oli tapahtunut. En voinut käsittää, kuinka turvaistuin leijui melkein irtonaisena takapenkillä. Nostaessani sitä takaisin pystyyn näin lapsen seisahtuneet silmät, jotka olivat vähintäänkin myllynkiven kokoiset – niin järkyttynyt oli pikkuinen tapahtuneesta. Ääntäkään ei kuulunut. Oli vain pelosta ja säikähdyksestä laajentuneet silmät. Suurempia vammoja ei ollut onneksi tullut, mutta järkytys oli niin suuri, että jokainen mutka ja pienikin möykky saivat pojan heti itkemään ja huutamaan eikä mikään tuntunut auttavan. Emme voineet palata edes saman tien kotiin, koska meillä oli asioita, jotka oli pakko hoitaa sinä päivänä.
Tuoli oli nyt taas vakaasti paikoillaan, mutta se ei enää tuntunut turvalliselta. Lapsi oli koko matkan jännittynyt ja itkuinen eikä auttanut sekään, että istuin hänen vieressään. Pikkuinen puristi sormeanikin niin, että se muuttui valkoiseksi. Lopulta hän oli niin väsynyt, että uni voitti, mutta silloinkin hän heräsi aina auton kaartessa mutkaan.
Meidän oli tarkoitus lähteä seuraavan päivänä erään pikkuisen ihanuuden ristiäisiin, mutta taaperon osalta asia peruuntui. Turvaistuin oli kammottava paikka ja koska tilanne ei muuttunut niin emmepä voineet kuvitella laittavamme lasta istumaan ja pelkäämään reilun kuuden tunnin ajaksi, joka meillä tuona päivänä autossa kuluisi. Niinpä poika jäi Mummin seuraksi kotiin.
Edelleenkään en käsitä, miten tuoli oli vöistä irronnut. Koskaan ennen ei tällaista ollut sattunut ja tuoli oli käytössä ja ensimmäisellä lapsellamme. tarkastin myös sen, että tuoli on varmasti ehjä. Olen aina ollut äärimmäisen tarkka vöiden kanssa, tarkistanut ennen lähtöä, että kaikki on paikoillaan ja kunnossa. Niin tein nytkin enkä huomannut, että vyö olisi ollut irti tai löysällä eikä tuoli todellakaan heilunut, kun lapsen siihen lähtiessämme kiinnitin. Kaiken piti olla kunnossa. Jotenkin vyö, jolla tuoli oli kiinnitetty oli kuitenkin luiskahtanut irti yhdestä kolosta ja mahdollistanut tuolin kaatumisen. Mietin olinko kuitenkin tarkistanut vyöt ja muut kiinnitykset huolimattomasti? Jotain oli pakko olla mennyt ohi silmieni, koska näin kävi. Tuntuu pahalta.
Niinpä tästä lähtien tarkistankin vyöt useampaan kertaan, heilutan tuoliakin, jotta varmasti tunnen, jos se on huonosti kiinni. Hirvittää ihan ajatella, miten olisi käynyt, jos olisimme ajaneet kolarin tuolin ollessa irti. Meillä ei varmastikaan olisi silloin enää pikkuistamme ja todennäköisesti irti oleva tuoli olisi telonut lentäessään myös muita autossa olleita.
Tarkastaa siis lastenne turvaistuinten kiinnitys. Tarkkaan. Joka kerta. Älkää tehkö poikkeuksia. Ja tarkastakaa sitten vielä uudelleen. Joskus asiat ovat pienestä kiinni ja jälki voi olla pahaa.
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
4 Comments
Tiia
Hirveää tuota lukea! Mä en tavallisesti tarkista tuolia mitenkään erityisesti. Kiristän vain vyöt lapsen päällä. Pitää alkaa olla tarkempi että ei tapahdu tuollaista.
Maria/Luomulaakso
Kyllä ajattelin alkaa tuplasti tarkistelemaan noita vöitä. Sen verran kamalaa oli kaatumista katsella.
Heli
Huih mikä kokemus. Onneksi ei käynyt pahasti. Vaikka toki sekin pahalta tuntuu, että lapsi selvästi nyt pelkää turvaistuinta.
Meillä ei ole autoa ja meillä on aika vähän kokemuksia turvaistuimista, elämämme kun on ollut pääosin julkisilla kulkuneuvoilla liikkumista.
Maria/Luomulaakso
Olemme hirveän onnellisia, että ei käynyt pahemmin, mutta tottahan tuo turvaistuinkammokin on kurja juttu ja hankaloittaa arkea aika tavalla. Asumme alueella, jossa ei kovin hyvin pääse minnekään ilman omaa autoa. Toki busseja menee, mutta harvakseltaan ja vääriin paikkoihin. 😀