Hetkiä kasvihuoneessa kera Tennysonin

Pitkästä aikaa oli paikallaan pieni hidastaminen ja niinpä eilen hiivin omin päin kasvihuoneeseen, istuin puutarhakeinuun ja nostin jalkani ylös. Seuraksi valitsin tällä kertaa Lord Alfred Tennysonin Poems vol. 1. Edelleenkin harmittaa, että Poems vol. 2 ei ole koskaan tullut yhdessäkään antikvariaatissa vastaan. No, ehkä se vielä joskus tulee. Tylsäähän se olisi, jos kaiken löytäisi ja saisi heti. Monesti  etsiminen ja sitten joskus se riemu, joka löytämisestä tulee ovat isossa osassa nekin.

Ykkösosan löytämisestä on aikaa jo varmaan reilu parikymmentä vuotta. Siltikään en ole lakannut toivomasta, että joskus vielä löydän sen toisenkin osan. Hauskaa on, että ykkösosassa on sisällysluettelo myös tuolla kakkoselle ja siitäpä tiedän, että tuo toinen nide sisältää yli 450 sivua, lisää runoja kuningas Arthurista ja hänen ritareistaan sekä paljon muuta. Myönnettävä on, että  pikku hiljaa soisin löytäväni tuon toisen opuksen. Jokin raja se kärsivällisyydelläkin on. 🙂

Rakastan vanhan paperin tuntua sormissani, kun selaan kirjaa. Tuoksu on ihana eikä samanlaista tuoksua ole uusissa kirjoissa, jotka ovat jotenkin persoonattomia verrattuna vanhoihin painoksiin. Vanhan kirjan tuoksu on kotoinen, rauhoittava ja jotain jota ei ihan täydellisesti voi sanoin kuvata. Vaikka kuinka yritän, jää aina puuttumaan jokin vivahde. Vanhan kirjan tuoksu pitää kokea itse.

Kyseinen opus on seurannut minua ison osa elämästäni. Vuosien ajan se tapasi olla mukanani käsilaukussa ja niin monesti olen sen kaivanut esiin milloin missäkin. Muutamat viime vuodet se on kuitenkin nököttänyt hyllyssä, sillä laukkuni on ollut liian täysi. Niinpä nyt olikin mitä parhain hetki avata tuo nuoruuteni lempiopus ja sujahtaa sen niin tuttuun maailmaan.

Vaikka olenkin jokaisen runon siitä lukenut niin tapaan palata lukemaan muutamaa aina uudelleen ja uudelleen. Yksi lempirunojani on The Lady of Shalott. Osaan sen ulkoa, mutta silti haluan lukea sen juuri tästä vihreäkantisesta kirjasta enkä vain lausua päässäni. Rakastan runon rivejä ja tunnelmaa. Painojälkeä, joka tuntuu himpun verran karhealta sormien alla. Ajan patinoimaa paperia. Sivujen pehmeyttä, kansien karheutta. Paketti on täydellinen.

Kirjasta löytyy edellisen omistajan merkintöjä. Etukannen mukaan hän on ollut nimeltään Saara Ingerö ja käsialasta päätellen merkinnät ovat hänen eivätkä jonkun muun. Myös lempirunostani noita merkintöjä löytyy – ehkä meillä on ollut sama lempiruno tai sitten ei. Tuntuu kuitenkin mukavalta, että kirja on ollut pidetty ennen kuin se tuli minulle. Kirja oli ja on yhä ihan hyvässä kunnossa, mutta jo löytäessäni sen näin, että sivuja oli luettu moneen kertaan. Ehkäpä neiti tai rouva Ingerökin on istunut kesäpäivänä keinussa, lukenut runoja ja haaveillut – hukkunut hetkeksi maailmaan, jota ei enää ole.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.