Puutarhan uusi asukas

Viime viikonloppuna emme paljon oman pihan kimpussa olleet, vaikka puutarhan uusi asukas ehdittiinkin toivottaa tervetulleeksi.  Päivät kuluivat veljeni puutarhassa, jossa tehtiin aika isoa muutostyötä. Pihan edellinen asukas oli aikanaan rakentanut kauniin kokonaisuuden, mutta veljeni kaipasi pihaansa jotain muutakin kuin koristuksia, joten reilut kymmenen vuotta paikallaan ollut rhododendron sai lähteä ja antaa tilaa marjapensaille, mansikoille ja yrteille. Muutama havukasvikin sai samalla kyytiä ja muutti meille. Lisäksi mukaan pakattiin muutama kivi ja vielä pitäisi lisää kiviä meille noutaa, sillä viikonloppu ei riittänyt kaiken tarvittavan siirtämiseen.

Toinen puoli veljeni pihasta jäi koskemattomaksi ja kauniiksi. Pieni vesiaihe liplatteli työmme lomassa ja toinen alppiruusu jäi nököttämään pihalle hävitystä katsellen. Muutostyön jälkeen pihasta tulee käytännöllisempi ja avarampikin, koska marjapensaat eivät valtaa alaa siten kuin vanha, aika isoksi kasvanut alppiruusu teki.

Onneksi meillä oli yhä lainassa peräkärry, jolla saatiin kaikki tuotua kotiin – auton peräkontissa olisi ollut aika vaikea alppiruusu kotiin tuoda. 😀  Se ei nimittäin ollut ihan pieni kaveri enää ja se saatiin juuri ja juuri siirrettyä peräkärryyn. Juuripaakku jätettiin mahdollisimman suureksi ja nyt toivotaan, että rodo jaksaa jatkaa elämäänsä uudella paikalla. Yhtään suurempaa kasvia ei varmaan oltaisi enää satukaan näillä välineillä siirrettyä. Äärirajoilla oltiin jo nyt.

Meillä oli jo ennestään kaksi rodoa pihassa eli nyt niitä on sitten kolme. Ongelmia tuotti lähinnä uuden kasvin sijoittaminen ja hetken pohdinnan tuloksena päätin, että yksi vanhoista rodoista joudutaan kaivamaan ylös ja siirtämään. Jostain täysin käsittämättömästä syystä mieheni ei ollut aivan hirveän innoissaan tästä päätöksestäni. 😀 Muistelen hämärästi, että hän on kyseisen kasvin tainnut jo kaksi kertaa aiemminkin siirtää… 😀

Uusi ja vanha rodo päätyvät nyt yhteen kukkapenkeistämme ja kuinka ollakaan se on se ainoa kukkapenkki, joka oli oikeasti aikamoisen hyvässä kunnossa eikä sille olisi ollut pakko tehdä juuri mitään. Nyt näiden siirtojen myötä kukkapenkki poistetaan kokonaan ja kasvit siirretään toisaalle. Kieltämättä olisi kyllä ollut mukavampi purkaa kukkapenkki, joka oli oikein huonossa kunnossa…mutta tämä paikka oli juuri se oikea rodoille ja kukkapenkki niiden ympärillä tällaisenaan ei vain toimi, joten se saa lähteä.

Ajoimme useamman kuorman, koska kaikkia kiviä ei millään voinut pakata samaan lastiin. Nyt saadut kivet ovat hyvän kokoisia ja sopivat erinomaisesti vanhan kukkapenkkimme reunakiviksi. Ne ovat niin suuria, että multaakin penkkiin saa lisätä nyt ihan kunnolla ja kasvit viihtyvät varmasti paljon paremmin. Olipa mukaaa, kun ei tarvitsekaan montaa vuotta etsiä pihalta niitä täydellisen kokoisia kiviä! 🙂

Tuulisen automatkan jälkeen rodo joutui odottelemaan muutaman tunnin ennen kuin sille päästiin kaivamaan uusi kotikuoppa. Sen siirto kuopalle vaati kuitenkin liukkaasta pressusta ja alamäestä huolimatta kaksi ihmistä. Yhden ihmisen voimin puska pysyi sitkeästi paikoillaan – mitä nyt pikkuisen heilutteli lehtiään. Aika painava tapaus.

Istuttamisen jälkeisenä päivänä se sai heti kokea kovia, samoin sitä seuraavana. Koiramme päätti tutustua uuteen tulokkaaseen hiukan lähemmin ja niinpä se pöllytti kaiken mullan pois rodon juurelta. Tämän tehtyään se näyttikin sitten varsin tyytyväiseltä aikaansaannokseensa ja pötkötteli kevätauringossa silmät puoliummessa.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.