Kasvihuone, lavatarha ja lapasesta lähtenyt portti

Viimeinen kesäkuukausi pyörähti käyntiin kesän kääntyessä elokuuksi. Sato on monelta osin alkanut kypsyä. Paljon on jo pakastettu, kuivattu ja syötykin. Ja paljon on yhä tehtävää. Veikkaan, että syksy tulee aivan liian nopeasti. Niin tuntuu käyvän joka kesä.

---

Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa,
jota luotsaavat Tsajut sekä Korkealan Heikki.
Kurkkaa myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.

---

Kasvihuone ja tuleva kasvihuoneen raato

Kasvihuoneen raato, siis ne osat, jotka ovat kohtalaisessa kunnossa talvisen myrskyn jäljiltä, odottavat ensi kevättä. Riittävän hyvässä kunnossa olevia kappaleita on noin puolikkaan kasvihuoneen verran. Niistä olisi tarkoitus rakennella ensi keväänä jonkinlainen kasvihuone vanhaan koiratarhaan.

Paikassa on kohtuu hyvä lämpökertymä eikä pihassa oikein parempaakaan paikkaa tuolle ole. Parasta kuitenkin on, etteivät ihan kaikki osat päädy roskiin vaan ne voi hyödyntää. Raatokasvarissa olisi tarkoitus kasvattaa ehkä myskikurpitsaa ja jos kokeilisi myös munakoisoa niin toiseen kasvihuoneeseen jäisi enemmän tilaa tomaateille, kurkuille ja paprikoille. Onneksi on talvi aikaa pohtia vaihtoehtoja. Ja vasta tuleva kasvihuonekausi todella kertoo olivatko ideat hyviä

Nykyinen kasvihuone on ollut erittäin hyvin toimiva tänä kesänä. Tuuletus oli helpompi saada toimimaan, kun ei ollut viime kesän tapaan tappavaa pitkää hellejaksoa. Tomaatit ja kurkut ovat kypsyneet, samoin munakoisot. Paprikoissa on varsin hyvänlaisesti hienoja vihreitä paprikoita, jotka toivottavasti ehtivät punastua odottamiksemme herkkupaloiksi.

Kirvahyökköyksiä on koettu yksi jos toinenkin. Ne kohdistuivat lähinnä munakoisoihin ja pahimpina hetkinä raahasin puskan ulos, suihkutin kylmällä vedellä ja kannoin takaisin. Myös ihan sormipelillä liiskailtiin mönkiäisiä. Onneksi ei mennyt kauaa kun ratsuväki eli leppäkerttu saapuivat avuksi ja pistelivät nuo maanvaivat parempiin suihin.

Leppäkerttujen avusta huolimatta tekemistä on riittänyt aamusta iltaan ja välillä pidempäänkin.

Lavatarha kukoistaa

Lavatarha on ihanan vihreä tänä kesänä. On ollut ihanaa katsella kasvien kasvamista töiden lomassa ja samalla on saanut maistella mansikan jos toisenkin. Amppelimansikat ovat nimittäin viihtyneet erinomaisesti altakasteluruukuissa paahteisella pihallamme. Toivon niin, että mansikat selviävät talvesta. Ajattelin kokeilla varmistaa asiaa sillä, että istutan ne syksymmällä maahan.

Muuriaukeaksi ja linnan pihaksi kutsumallemme alueelle saatiin tänä vuonna pieni kaarisilta, jonka yli on helppo kulkea. Sillan altahan menee betoninen vesikouru (tuttavallisemmin aqueduct) joka halkoo lavatarhan alueen kahtia ja on ärsyttänyt minua suuresti jo parisen vuotta. Mutta sitten muistin Marko Paanasen, joka jo vuosia sitten sanoi jotain siihen suuntaan, että jos ei voi peittää/poistaa/häivyttää, niin korosta. Ja tuostahan se ajatus sitten lähti ja nyt aqueduct on jopa ihan rakas osa lavatarhaa. Se on oivallinen paikka altakasteluparvekelaatikoille, joissa tänä vuonna kasvoi tomaattia. Ensi vuonna ehkä jotain muuta.

Alueelle on näin loppukesästä pysyvänä somisteena tikkaat. Ilman niitä ei nimittäin onnistu enää kasvavien kurpitsoiden rönsyjä oikomaan ja ohjailemaan.

Lavatarhan reuna-alueelta alkava pölyttäjäpenkki (pölyttäjäpenkistä voit lukea lisää mm. täältä) on tänäkin vuonna uuttunut osaksi hyötypuutarhaa. Vestellin biopuhdistajan aiemmin aika hyödytön soraympyrä sai ympärilleen useamman suuren kukkalautasen ja pesuvadin. Niissä on tänä kesänä kasvanut varsin hyvällä menestyksellä kesäkurpitsaa. Paikka on hiukan suojassa tuulelta ja aurinko paistaa juuri tähän päähän pölyttäjäpenkkiä varsin kiitettävästi. Aika täydellinen paikka kasvaa kesäkurpitsoille.

Köynnöstävät kurpitsat ovat venyneet säleiköissä ja yksi jättikurpitsaa karkasi jo alkukesästä lavasta maahan, luikerteli hyvän matkaa ja viikonloppuna huomasin, että se paraikaa kiipesi pitkin puun runkoa yhdessä kärhön ja kelloköynnöksen kanssa. Autoin sen alas ja nyt se toivottavasti pitää jalkansa tukevasti maassa eikä kurottele korkeuksiin.

Myös muurissa kasvaa nyt kurpitsaa, kun köynnös oli sujauttanut itsensä yhden valuharkon reiästä. Onneksi tähän saa sidotuksi riippumaton kurpitsaa tukemaan.

Lavatarhan alueelle saatiin tänä kesänä uusi, parempi raparperipenkki. Toinen vanhoista olikin aivan liian kuivassa paikassa. Siirsimme sieltä raparperit uuteen paikkaan ja kasvu hurahti saman tien käyntiin. Raparperit voimistuvat ihan silmissä. Sen verran pienet puskat tänä vuonna kuitenkin ovat, että hyödynsin tyhjän multatilan ja istutin joukkoon loput istukassipulit.

Tänä vuonna pakastimeen meni jo 10 kg raparperia ja tämän uuden pläntin myötä määrä kasvaa ensi vuonna huimasti. Toivotaan, ettei talvi muuta asiaa.

Ensi kesänä pitäisi päättää oreganomaan sijainti. Se ei ole tuntunut löytävän omaa paikkaansa kunnolla uudessa lavatarhassa ja paikka onkin seurannut jo kohta täyden ympyrän. Tänä kesänä on kuitenkin virinnyt ajatus jos toinenkin ja voi olla, että ensi kesänä muuttavat lopulliseen sijaintiinsa niin oregano kuin ruohosipulitkin.

Uusi portti

Kun muutimme tänne noin 15 vuotta sitten rakensimme aidan ja erittäin nopeasti portin, joka pitäisi meidän jätti suuren koiramme pihassa. Portin piti olla ihan vain väliaikainen. Se kun ei ollut kauneudella pilattu. Kestävä se kuitenkin oli ja ajoi asiansa, vaikka hiukan haastava olikin käyttää.

Tänä vuonna huomattiin kuitenkin, että puuosat alkoivat jo olla vähän väsyneet ja aikaa nähneet. Siinäpä hyvä syy rakentaa uusi.

Ensi suunnitelmat olivat jokseenkin maltillisia. Portti ja sille pylväät. Valetaan jalat, jotta on tukevampi. Siinähän se. Mitäpä ihminen muuta tarvitsisi.

Mutta kuten niin usein ennenkin, viaton idean heitto ilmaan ja homma karkasi lapasesta ennen kuin oli ehtinyt edes kunnolla alkaa.

Selattiin netissä linnojen laskuporttien kuvia. Juteltiin torneista, pohdittiin materiaaleja, rakennusaikaa ja hintoja.

Ja niin siinä kävi, että homma paisui ja paisui, mutta positiivista on, että nyt portin lisäksi on rakenteilla myös säilytystilat lehtiharaville ja muille vastaaville. Ja tästä eteenpäin meidän on myös helpompi juhlapäivinä liputtaa ja pimeänajan piristysvalotkin ovat saamassa mukavan paikan.

Millainen tästä sopasta oikein sitten syntyy? Siitä lisää syksymmällä uuden postauksen myötä. Meillä kun nuo suunnitelmat elävät, niin mitäpä niitä tarkemmin ruotimaan ennen kuin on valmista.

Välillä on myös hyvä istahtaa alas ja nautti kasvihuoneelta lavatarhaan päin avautuvasta kesäisestä näkymästä. ensi kesänä saadaan ehkä lavatarhan aluea valmiiksi. Ehkä.

Myös nämä omavaraistelevat blogit osallistuivat yhteispostaukseen ja kertoivat kuulumisistaan:

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2022/

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/08/rinnakkaiseloa.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/08/pihan-elaimet-vahentaa-satoa.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2002-osa-8/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/08/suuntana-omavaraisuus-osa-8-luonnon.html

Caramellia https://caramellia.fi/elokuu2022/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/luonnonmonimuotoisuus-ja-maatiaislajit

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/07/suuntana-omavaraisuus-8-monimuotoisuus.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/08/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/08/01/elokuu-22-monimuotoisuus/

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.