Älä osta mitään päivä vs. Black Friday

Minulla on ongelma.

Black Friday on elokuvaharrastajan unelmapäivä ja tänä vuonna se on myös pennejä venyttävän perheenäidin ehkäpä odotetuin päivä. Meidän hellamme sanoi sopimuksen irti viime viikolla ja uusi pitäisi saada. Ongelma on tietenkin se, että Black Friday on myös Älä osta mitään-päivä.

Sanomattakin lienee selvä, että tänä vuonna meidän taloudessamme kulutetaan rahaa tuona päivänä enemmän kuin ehkäpä minään muuna päivänä koko vuonna – ainakin, jos ei lasketa toukokuista kattoremonttia mukaan.

Aloin pohtia asiaa hiukan enemmän ja vaikka minussa asuukin pieni ekoihminen ja olen ehdottomasti Älä osta mitään-päivän kannalla, niin samalla pohdin, kuinka järjetöntä perheemme kannalta olisi jättää suunnitellut ja toivotut hankinnat tuona päivänä tekemättä.

Ostamatta jättäminen olisi toki kannanotto kulutusyhteiskuntaa vastaan. Osoitus siitä, että kaikkea ei pidä eikä tarvitse ostaa. Mutta entäpä ne harkitut ostokset?

Jäin miettimään vaihtoehtoja ja seuraamuksia, jos pitäisin älä osta mitään-ajatuksesta kiinni. Vaihtoehtoja oli käytännössä kaksi:

1. Voisin ottaa kantaa ja pitää kukkaronnyörit tiukasti kiinni perjantaina ja ostaisin ne täsmälleen samat asiat sitten jonain toisena päivänä kalliimmalla hinnalla.
2. Toinen vaihtoehto olisi ostaa ne samat tavarat tuona päivänä edullisemmin tietäen, ettei niitä olisi mahdollista ostaa eettisempinä versioina, joten se puoli pysyisi samana, tein ostokset sitten minä päivänä tahansa.

Erona olisi se paljonko rahaa kuluisi (ja toki se paljonko kauppa niistä saisi) ja mihin sitä voisi saada säästymään ostamalla samat tuotteet nyt edullisemmin. Senttiä venyttävä perheenäiti nosti päätään katsellessani remonttien kuluttamaa pankkitiliämme ja pohdin arvojamme. Olisiko meillä varaa kannanottoon?

Pyörittelin asiaa. Tuumin sitäkin, kuinka paljon elokuvat vievät tilaa kotona ja sitä, että saisihan niitä nykyisin sähköisestikin. Saisi, mutta näkyvyys meidän nettiliittymällämme olisi usein takkuileva ja miellyttävä elokuvahetki olisi hetkessä hermojaraastava, kun vuorosanat menisivät pahimmillaan parin sanan vauhtia eteenpäin ja joka välissä olisi pieni tuumaustauko. Ei kiitos. Se ei olisi enää hermolepoa  ja rentoutumista vaan kidutusta.

Mietin sitäkin, että oikeasti kukaan ei tarvitse  elokuvia. Siis todella tarvitse. Ei niin kuin ruokaa tai lämpimiä vaatteita. Mutta siihen ei tarvitse kategoriaan putoaisi sitten myös elokuvien lisäksi rakastamani kirjat ja oikeastaan melkein kaikki asiat.  Ajatus oli sietämätön ja tulin siihen tulokseen, että minä todellakin tarvitsen ainakin niitä kirjoja ja elokuvia. Ehkäpä pieni ekoihminen minussa oli nyt hiukan surullinen huomatessaan, että ihan kaikkeen ei omakaan innostus ekoilun puolesta riitä. Toki ilman elokuvia ja kirjoja tulee toimeen, mutta koen kuitenkin, että oma elämäni on rikkaampaa niiden ansiosta.

Luku- ja elokuvahetket ovat lisäksi perheemme yhteinen juttu ja ne ovat myös asioita, joista mieheni kanssa nautimme suuresti. Elokuvat olivat muuten ihan niitä ensimmäisiä asioita, jotka meidät toivat yhteen.

Sain huomata, että vaakakupissa painoi hyvin moni asia eikä ratkaisu ollut lainkaan yksinkertainen. Ei ollut olemassa yhtä hyvää tai välttämättä edes yhtä oikeaa vastausta.

Niinpä tulin siihen tulokseen, että kannanotot saisivat minun puolestani ainakin tänä vuonna jäädä tekemättä, mutta järkeään ei tarvitse Black Fridaynäkään menettää. Itselläni on jo tarkkaan suunniteltu lista elokuvista, joiden hintoja aion tuona päivän seurata ja sen mukaan vuotuiset elokuvahankintamme tehdä. Niistä sitten nautimme vuoden mittaan ihan koko perheen voimin.

Ja se hella – se on vähän vaikeampi pala. Taustatöitä on kuitenkin tehty ja päätetty, että hellan tilalle tulee  keittotaso sekä erillisuuni. Niistä kun toisesta sitten aika joskus jättää, niin eipä tarvitse (toivottavasti) molempia uusia kerralla.  Budjetti on jo selvä ja vähimmäisvaatimukset molemmille aparaateille tarkkaan harkittu. Nyt vain toivotaan, että kohdalle osuu sopivanlaiset laitteet, jotta päästään taas kunnolla kokkailemaan. Onneksi oli talossa viime vuoden keittiöremonttiin hankittu yksittäinen keittolevy, jonka avulla saa perheen ruokituksi, kunnes jossain vaiheessa saamme taas keittiön kuntoon.

Vuoden mittaan on sitten hyvä jatkaa mietintää Älä osta mitään-päivän hengessä ja tarkastella omia kulutustottumuksiaan ja mielitekojaan.  Turhaa ja tarpeetonta kun ei tarvitse ostaa koskaan.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.