Valmis viitta

Tekoturkisviitta on vihdon valmis. Viimeinen pisto pisteltiin myöhään eilen illalla ja olo oli työn valmistuttua mitä mainion. Nyt kun saisi vielä irtokarvat todella irti… Leikkaamisen jälkeen irtonaisia haivenia tuntuu aina vain riittävän. Taitaa olla harjauksen paikka huomenna tai juhlapuku muuttuu myös kovin karvaiseksi.

Tänään on ollut aika orpo olo, kun ei ole mitään mitä ompelisi. Niinpä iltasella möngin vaatehuoneeseen ja kaivoin pakan kangasta esiin. Tarkoitus olisi tehdä alushame. Ja sen jälkeen hame sekä kevät/kesä/syksy viitta. Ja jos kangasta vielä leikkelyn jälkeen jää niin jokin pussukkakin olisi mukava saada samasta materiaalista.

Huomenna olohuoneen lattialle levittyy taas muutama metri kangasta ja pääsen piirtelemään leikattavia paloja. Kaavoja ei hameeseen ole, mutta jonkinlainen näkemys asiasta kylläkin. Hassua on, että viimeiset kaksi viikkoa olen yötä päivää ajatellut ompelemista. Siis ihan oikeasti minä näen untakin ompelemisesta. Mutta samalla on jotain loksahtanut kohdalleen ja ymmärrän kaavoista jotain, mitä en kouluaikana koskaan onnistunut tekemään. Ehkäpä opettajani ei osannut löytää, sitä minulle sopivaa tapaa opettaa ompelun saloja. Nyt kuitenkin tuntuu kuin kauan sitten langetettu kirous alkaisia irrottaa otettaan ja minä pystyn vihdoin saamaan kankaasta irti sellaisia paloja kuin haluan. Uskomattoman paljon aikaa ja työtä vaati kumota lukihäiriön aiheuttama ongelma. Tuntuu uskomattoman ihanalta voittaa itsensä.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.