Eloa muuttoauton ja remontin keskellä
Vaikka emme olekaan muuttamassa mihinkään, niin muuttoauto kuitenkin hurautti meille pihaan viime perjantaina. Remontti oli onneksi saatu jo siihen vaiheeseen, että pystyttiin pysymään aikataulussa ja osaavat sekä huolelliset muuttomiehet toivat veljeni keittiöstä vähän kaikenlaista kampetta.
Odotetuin oli varmaankin kylmiöpakastin Huurre, joka muutti leipomooni yhdessä veljeni vanhan arkkupakastimen kanssa. Ensi kuun puolella meille muuttaa myös veljeni vanha uuni ja leipomoni onkin sitten jo melkein täydellinen! Se juokseva vesi vielä uupuu, mutta niin saa ollakin. Ei se vesipiste nyt sentään niin kaukana ole kakkoskeittiöstämme!
Oli muuten aika mahtavaa katsella, kun jättiläismäinen kylmiöpakastin kulki muuttomiesten hellässä huomassa melkein höyhenenkeveästi pakoilleen! Meillä kun oli yhä tuoreessa muistissa parin vuoden takainen ruljanssi, jolloin raahasimme sisään kolmeen pekkaan silloin hankkimamme Bekon, joka edelleen on aivan mahtava kapistus, mutta tolkuttoman painava. Itse asiassa niin painava ja hankala kuljettaa, että jos sitä ikinä pitää uudelleen mihinkään siirtää maksamme siitä ilomielin!
Pakkaamista riitti viime viikolla ja ennen sitäkin, sillä remontti vaati tilaa ja purettava vaatehuonekin oli tyhjennettävä. Tosin tila ei ole ollut vuosiin vaatehuoneena vaan ensin esikouluna ja sitten ompelimona ja sitten sekä ompelimona sekä leipomon jatkeena, kun säilytystilaa tarvitttiin vähän lisää silläkin puolella. No, nyt ei ole enää vaatehuonetta tai mitään muutakaan vaan yksi hyvän kokoinen tila, jossa mahtuu puuhailemaan vaikka mitä!
Vielä on remontin rippeitä jäljellä tässäkin tilassa eikä mieheni jo kolmatta kuukautta jatkunut työmatka ainakaan nopeuta asioita. Viikonlopuiksi hän onneksi on päässyt yleensä kotiin ja ne ovatkin sitten olleet yleensä hyvin työntäyteisiä. Sekä remontti, että palkkatyö ovat pitäneet kiireisinä silloin. Hyvä kuitenkin, että on töitä.
Leipomo alkaa tosiaan olla kohta puoliin valmis. Kierrätys on ollut isossa osassa kaikkea, mitä olemme tehneet, mutta toki joitain uusiakin asioita olemme joutuneet hankkimaan, jotta asiat ovat sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla ja että lopputulos olisi kaikinpuolin hyvä ja toimiva.
Vielä tarvitsee tilaa viimeistellä listoilla, pikkuisen näyttää maalipensseliä ja asentaa matot takaisin pakoilleen ja muutenkin hoitaa kaikki kohdat loppuun, mutta uskoisin, että pian voimme heittää hyvästit tälle remontille ja siirtyä taas takapihan aidan pariin. Etenkin, kun työmatkatkin pikapuoliin olisivat mitä todennäköisimmin hellittämässä niin aikaa vapautuisi kodin isoille projekteille huomattavasti paremmin ja talokin saataisiin taas järjestykseen kaiken kaaoksen jälkeen. Tavarakasoja ovat isoja ja niitä on useassa paikassa ja olo on kuin todella olisi jonnekin muuttamassa! Onneksi ei kuitenkaan tarvitse. Riittävästi on ollut tässäkin pakkaamisessa ja purkamisessa ja on yhä. Näissä tunnelmissa aloitellaan tätä uuttakin viikkoa. 🙂
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
2 Comments
Anu Vahlberg
Saanko udella? Teettekö leipomon kotiinne? Mitä järjestelyjä piti tehdä sen takia? Vai onko teillä niin iso talo, että saitte leipomon mukavasti sinne? Itse ole etsinyt tiloja kyllästymiseen saakka.
Maria/Luomulaakso
Siis kyseessä on ehkä enemminkin kakkoskeittiö, jota meillä on sanottu aina leipomoksi, koska siellä pääasiassa leivotaan ja kaikki sinne tuodut tavaratkin liittyvät juuri enempi leipomiseen kuin ruuanlaitoon. Vuosien saatossa tilat ovat pikkuhiljaa muotoutuneet noiden tarpeiden mukaan. Kyseessä ei siis ole sellainen oikea leipomo vaan kotitarpeisiin rakennettu versio, jossa juuri se, mitä me tarvitsemme. Kolmimetrisen pöydän ääreen mahtuu hyvin kolmen lapsen kanssa leipomaan jos minkälaisia herkkuja! 🙂