Vaiherikas viikko ja arjen takaisin tavoittelua

Viime viikko oli täynnä menoja. Ensin oli nuorimmaisen foniatrian polikäynnit, jotka lohkaisivat kaksi päivää viikosta,  käväisin myös biobrunssilla, jossa kuulin kaikenlaista mielenkiintoista puukuidusta ja lopulta alkoivat vielä Kevätmessut ja tuohon päälle sitten toki vielä ne kaikki normaalit kuntoutuskäynnit sekä pieni paperisoppa, kun yksi terapeutin lausunto piti saada paikasta A paikkaan B ajoissa. On se vain kumma, kuinka tuokin sattui juuri jaksolle, jolloin en ole kotona ja vielä kaiken lisäksi hyvin vaikeasti tavoitettavissa, koska kaikkialla ei vain voi vastata puhelimeen tai sitten ei vain kuule, kun puhelin soi.

 

No, kaikki saatiin ratkotuksi, vaikka hetken huolestuttikin ja lausuntokin saatiin ajoissa matkaan – joskin  muutaman hauskan mutkan kautta. 😀

Nyt olo on väsynyt ja lasten kanssa arkeen paluuta on harjoiteltu lauantain ja sunnuntain verran. Takkuillen, mutta pikku hiljaa edeten.  Arjen rutiinit kun olivat koko viikon ajan menneet jollain tapaa rikki ja niitä tuli sotkemaan myös Tukholman terrori-isku.

Meillä on sukulaisia ja ystäviä Tukholmassa  ja perjantaina elimme muutaman tuskaisen tunnin, kun odottelimme tietoa niistä, joita emme olleet vielä onnistuneet tavoittamaan tai joita ei kukaan muukaan ollut onnistunut tavoittamaan. Viimeiset tiedon rippuset tulivat vasta yön aikana, mutta en ollut herännyt puhelimeni piippaukseen enää niin myöhään. Vaiherikas viikko ja huoli olivat vaatineet veronsa ja nukuin tavallista sikeämmin. Puhelimen vienot piippaukset, joihin normaalisti heräisin helpostikin eivät untani onnistuneet katkomaan ja niinpä sain herättyäni lukea viestin, joka vahvisti, että kaikki olivat turvassa.

Lasten kanssa puhuttiin siitä, kuinka tuollaista voi tapahtua ja voiko sellaista tapahtua täällä Suomessakin. Onneksi nuorimmainen ei vielä näistä asioista ymmärrä ja isommat ovat jo sen verran vanhoja, että heidän kanssaan voi puhua asioista aika oikeilla nimillä ja heillä on jo varsin oivaltavia ajatuksia asiasta.

Maailma on taas himpun verran erilaisempi paikka. Tietyllä tavalla pelottavampi, mutta samalla olemme saaneet huomata, kuinka poikkeustilanne nostaa esiin yhteisöllisyyttä ja välittämistä, jollaista maailma tarvitsee.

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.