Vadelmia laastipaljussa

Viime vuonna siirsimme takapihan myllerryksen tieltä vadelman taimet turvaan. Niille ei tuntunut ensin löytyvän hyvää paikkaa sitten millään ja alkuperäisessäkin paikassa tuskastuin alati vääristä paikoista ylös nouseviin vadelman versoihin. Piikikkäänä kasvina se ei ollut tervetullut ihan joka paikkaan, vaikka marjat makoisia ovatkin.

Niinpä vadelmien uusi koti rakennettiin laastipaljuihin, joiden pohjaan porasin runsaasti reikiä

Vadelmia laastipaljussa

Muutettuamme nykyiseen kotiimme tapasin kasvattaa laastipaljuissa kaikkea aina porkkanoista perunoihin ja salaattiin. Myöhemmin saatuamme perustetuksi kasvimaan ensin takapihalle ja sitten etupihalle, jäivät paljut isoksi osaksi käyttämättä, vaikka muutamat niistä kasvihuonekäytössä yhä tänäkin päivänä ovat.

Paljut olivat ehtineet maanneet pinossa jo jokusen vuoden, joten pesin ne, porasin pohjaan lisää reikiä ja levitin pohjalle varmuudenvuoksi vielä kerroksen soraa, jotta reiät pysyvät varmasti auki ja ylimääräinen vesi pääsee paljusta pois.

Paljut laiteltiin koiratarhan vierelle, sillä tarhan verkkoon saisi versot helposti sidotuksi, etteivät ne sitten kumartelisi pihatielle autojen ja ihmisten tielle. Siirretyt taimet lähtivät hyvin kasvuun ja muutaman marjankin ehdimme viime vuonna maistella.

Vähän jännitin, kuinka vadelmat selviäisivät talvesta, vaikka tuuminkin, että vadelmaa en ole kovinkaan helpolla saanut missään koskaan tapetuksi.

Hyvin talvehtineet taimet lähtivät vauhdikkaaseen kasvuun

Tänä keväänä nousivat vadelman versot mullasta vauhdilla. Ne olivatkin ensimmäisiä vihreitä koko pihassamme ja viime viikonloppuna putsasin laatikoista rikkaruohot, jotta vadelma saisi rauhassa kasvatella uusia hennon vihreitä versojaan. Olin iloinen, että kokeilumme onnistui ja samalla lisäsimme aidan vierelle pari uutta paljua, johon siirsimme saman tien lisää pihalta löytyneitä vadelmakarkulaisia.

Nyt vadelmaa on tulossa viiden laastipaljun verran – siis mikäli ne selviävät hengissä uusimman tulokkaamme herkuttelulta. Tiibetinspanieli Muru nimittäin tuntuu suuresti rakastavan vadelman juuri puhjenneita lehtiä ja enemmän kuin kerran olemme sen yhyttäneet istumassa laastipaljussa herkullista vadelmanlehteä natustaen. Osaapa se tassullakin napata herkkupalan verkkoaidan välistä. Jotenkin uskaltaisin veikata, että marjat ovat sen mielestä vähintään yhtä herkullisia.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.