Tuoksuton viikko 26.10. – 1.11.2015
Tällä viikolla vietetään tuoksutonta viikkoa, jolloin huomioidaan meitä tuoksuyliherkkiä. Mutta mikä se tuoksuyliherkkyys oikein on? Allergia- ja astmaliiton sivuilla sitä kuvaillaan näin:
Tuoksuyliherkkyys on yksi voimakkaimmin yleistyviä herkkyyksiä pohjoismaissa. Tuoksuyliherkkä saa oireita mitä moninaisimmista tuoksuista ja hajuista. Hyväksi tarkoitettu tuoksu voi aiheuttaa toiselle pahoinvointia, päänsärkyä tai muita oireita. Oireet voivat olla vaikeita ja johtaa jopa sosiaaliseen eristäytymiseen. Oireet ovat todellisia, eikä niitä pidä vähätellä.
Yllä olevan tekstin luettuaan voi yrittää kuvitella, miltä tuntuu vaellella kaupan kynttilävälissä, jonka hyllyt notkuvat toinen toistaan tuoksuvaisempia valon lähteitä. Tuoksuyliherkän saappaisiin voi yrittää astua myös kuvittelemalla istuvansa konsertissa, kun vieressä oleva ihminen on kaatanut päällensä vähintään puoli pulloa hajuvettä ja sen seurauksena iskee sellainen päänsärky ja pahoinvointi, ettei esityksestä pysty enää nauttimaan.
Yleiset kulkuvälineet ovat myös vaikeita paikkoja, sillä hajuvesien ja pyykinpesuaineiden tuoksut ja muut haisupilvet jäävät busseihin ja ratikoihin vielä pitkäksi aikaa, kun varsinainen hajunlähde on jo tilasta poistunut. Ruuhka-ajat tuntuvat ahdistavalta hajujen sekamelskalta ja olo on sen mukainen ja loppu päivä meneekin potiessa hajusekamelskan seurauksia, joista yleisin lienee jyskyttävä, pään halkova päänsärky, joka aivan liian usein äityy migreeniksi asti.
Tuoksuja on nykyään melkein missä tahansa. Kosmetiikassa, pesuaineissa, roskapusseissa ja jopa terveyssiteissä. Normaalit tuoksut hukutetaan jonnekin keinotekoisten kemikaalipilvien alle ja tavallinen kaupassakäyntikin voi muuttua painajaiseksi.
Tuoksuyliherkkyys voi oireilla hyvinkin kivuliaasti ja minulla pahimmat kerrat laukaisevat yleensä sellaisen migreenin, joka kaataa peiton alle pimeään ja viileään huoneeseen vähintään puoleksi päiväksi, mutta välillä altistuminen tuntuu vielä seuraavanakin päivänä. Kyllä siinä miettii kaksi kertaa, missä kaupassa tulee käyneeksi ja ostanko tuotteen, joka löytyy hyllystä jonkin hajunlähteen läheisyydestä. Tähän voin onneksi itse vaikuttaa edes jossain määrin, mutta toisten ihmisten tuoksujen käyttöön en voi. Nämä ovat niitä tekijöitä, jotka täytyy ottaa aina huomioon, kun lähtee vaikkapa elokuviin tai ihan vain sinne maitokauppaan. Koskaan ei voi tietää, millaiseen haisupilveen joutuu astumaan.
Kotona käyttämäni aineet ovat lähes poikkeuksetta tuoksuttomia tai sitten toimivaksi todettuja, kuten vaikkapa Mummi ja Minä-sarjan sitruunantuoksuinen pesuaine, jota aina joskus arkeni iloksi hankin.
Muistan, että joskus hyvin kauan sitten käytin Nina Riccin L’Air Du Temps parfyymiä, mutta siitäkin on jo monia monia vuosia, sillä en enää kestänyt senkään tuoksua. Huomaan, että yliherkkyys on lisääntynyt ja tuotteet, jotka ennen kestin niin itselläni kuin toisillakin eivät enää sovi.
Helsinki visiiteillä kammoan kertoja, jolloin on pakko kävellä Stockmannin tai Sokoksen alakerran läpi niin, etten voi välttää niiden ylituoksuvia kosmetiikkaosastoja. Olen miettinyt myös sitä, että hajusteettoman tuotteen ostaminen kaiken tuon tuoksun keskeltä on aika haastavaa. Hajusteettomia kyllä myydään, mutta ne saadakseen pitää sukeltaa tuoksupilveen, jossa pää menee pyörälle, silmät valuttavat vettä, keuhkoja puristaa ja pikainen pois pääsy on enemmän kuin toivottavaa.
Elämä tuoksuyliherkkänä on joskus kamalan monimutkaista eivätkä läheisetkään aina ota sitä tosissaan. Ilmeisesti tuoksuyliherkkyys on tänäkin päivänä monelle jotensakin vieras asia.
Osallistun tällä postauksella Vähäx vaikeeta-blogin haasteeseen ja samalla haastan teidät lukijat mukaan.
Voisitko kuvitella peseväsi pyykkisi hajusteettomalla pesuaineella? Jos käytät hajuvettä niin riittäisikö pienempi määrä tai voisitko kuvitella olevasi kokonaan ilman?
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
10 Comments
SilvanaJoanne
Yes Maria, fragrances are everywhere these days and we are so used to it that we forget natural smells at times that Mother Nature has given us. I’m sure that all those artificial fragrances cannot be very healthy! Have a wonderful day 🙂
Maria/Luomulaakso
I agree. I am hoping that someday there will be less fragrances used and maybe we will also notice that we don’t really need them and could be more healthier without them. Take good care. 🙂
Heidi
Lisäsin haaste-listalleni postauksesi 🙂 On muuten totta että on hyvin haasteellista ostaa välillä hajusteetonta tuotetta kun ympäristö kaupassa on kaikkea muuta kuin hajuton. Lisäksi välillä, vaikka tuote periaatteessa olisi tuoksuton, siinä on jokin kemikaali joka jokatapauksessa ärsyttää ihoa tai laukaisee muita oireita.
Maria/Luomulaakso
Kiitos. 🙂
Ei hajusteettomuus tosiaankaan takaa sitÄ, että tuotteesta ei saisi jonkinmoisia ärsytysoireita. Takuu varmaa, kaikille sopivaa tuotetta ei liene olemassakaan – taitaa olla niin, että melkein mille tahansa voi herkistyä. Kosmettiikkaa en paljon käytä, mutta olen huomannut, että luonnonkosmetiikka on yleensä ollut minulle sopivampaa kuin tavallinen.
Metsäntyttö
En ole hajuille herkkä, mutta joskus satuin ostamaan pesuainetta jonka tuoksu oli niin voimakas, että kun kylppärin oven avasi, niin se tuoksu tuntui suorastaan pökerryttävältä. Hajuvesiä on mulla kyllä, mutta kovin harvoin niitä tulee käytettyä. Dödössä on tuoksua nyt, mutta joskus olen ostanut tuoksutontakin. Sitten joskus käytin apteekin perusvoidetta, jossa ei mitään erityistä tuoksua ollut, mutta kun voidetta levitti kasvoille, niin lämmetessään se oli ällön tuoksuista. Se olisi ollut muuten hyvä kasvovoiteena.
Maria/Luomulaakso
Pesuaineet ovat minulle yksi pahimpia. Olen vahingossa kerran ostanut hajustettua pesuainetta enkä voinut sitä käyttää. haju oli aivan kammottava!
Joskus nuo hajusteettomat voiteet tosiaan haisevat. Valitettavasti. Kasvovoiteeksi niistä ei ainakaan silloin ole.
60luvunnahkahousut.com
Käytän vain hajuttomia pesuaineita. Olen ns. tuoksuherkkä mutta siedän kyllä kaikenlaiset luonnontuoksut, kukat (myös voimakkaat kuten hyasintti) ja eteeriset öljyt. Ja luonnonkosmetiikan tuoksuja rakastan! Hajuvesiä en juurikaan käytä muuta kuin luonnon kukkavesiä ja joskus ihan pikku suihkaus jotain parfyymia. Kaupan pesuainehyllyn joudun kiertämään kaukaa. Mulla ne tuoksut tai siis hajut maistuu suussa asti.
Maria/Luomulaakso
Hyasinttia kaipaan aina, mutta en kestä olla sen tuoksussa kuin pienen hetken. Alkaa pyörryttää ihan todella paljon ja keuhkotkaan eivät tykkää. Päänsärky iskee hetken päästä myös. Joskus käyn nuuskaisemassa kukkakaupassa tuota ihanuutta, mutta kotiin en enää uskalla ostaa.
On muuten jännä, kuinka jotkut hajut tosiaan myös maistuvat!
Johanna
Täällä toinen tuoksuyliherkkä, tosin mun tilanne ei ole yhtä paha kuin sulla, siedän nykyään vähän tuoksuja. Mutta mies, joka tykkäisi käyttää tuoksuja, on joutunut lopettamaan niiden käyttämisen. Itse en edes niin välitä hajuvesistä.
Kerran olin kynttiläkutsuilla, ja se oli pahin paikka ikinä! Migreeni ja huono olo tuli melko heti. Tuoksukynttilät ovatkin yksi pahimmista hajuista mulle, jotka takaavat migreenin. Ja toinen on tosiaan nuo kosmetiikkaosastot kaupoissa. Joten niitä vältellen. 🙂
Rauhallista iltaa Maria! <3
Maria/Luomulaakso
Meillä ei onneksi mies välitä käyttää tuoksuja. Partavettä oli joskus, mutta lopetti, kun minulla meni hengittäminen vaikeaksi. Ei kyllä sitten sitä kaivannutkaan. Käyttäminen oli lähinnä vain tapa.
Kynttiläkutsut ovat kammottavia. Se haju iskee kyllä heti ja migreeni hyökkää melkein heti. Olen jättänyt lukemattomat kynttiläkutsut väliin juuri tästä syystä, mutta edelleen saan niille kutsuja. 😀
Aurinkoista päivää, Johanna. <3