Suunnitelmia

Puutarhaa on pikku hiljaa keritty kasaan. Samalla ensi vuoden suunnitelmille on ollut hyvin ajatustilaa ja haaveissa olisi isompi omavaraisuus ruuan suhteen – helpottaisi se noita alati kasvia kulujakin. Nyt kun olisi se kellari!!! Mutta ei ole eikä näillä näkymin tulekaan  eli on selvittävä sillä, mitä on.

Haaveissa olisi siis saada toinen varastotila sellaiseksi, että sinne voisi säilöä vaikkapa perunaa. Peruna säilyy kotuu hyvin, jos on riittävän viileä ja pimeää. Ihan kuiva ei varaston ilma ole, joten sekin olisi positiivinen seikka. Turha on kuitenkin kuvitella, että perunat noissa oloissa potkuttelisivat pitkälle kevääseen, joten selvää lienee se, että nostettuamme perunasadon, olisi perunaa sitten syytä alkaa syödä pois. Unohtaa voisi siis hetkeksi pastat ja muut.

Lapsuudenkodissani kasvatettiin itse perunat koko vuoden tarpeiksi. Myös marjoja oli enemmän kuin riittämiin. Siellä tosin oli kellari ja äitini keitti hilloja ja mehuja niin, että kellarin hyllyt notkuivat herkuista. Perunoilla oli isot laarit. kellari on myös edullinen tapa saada ruokatavarat säilymään – kylmiöt ja muut kun syövät sähköä, kellari ei. Meidän pihalle saisi kyllä maakellarin, mutta se maksaa aikamoisen paljon ja kattoremontin ohelle ei oikein innosta hankkia minkäänlaisia lisäkuluja, ei siten yhtään. Mutta haaveet eivät maksa mitään ja samalla saattaa keksiä jotain, joka on vähintäänkin tomiva ratkaisu vaikkei täydellinen olisikaan.

Ensi kesän suunnitelmiin siis kuuluu saada varastoon riittävän suuri tila sille määrälle perunaa kuin voimme laatikoissa viljellä ja se on loppujen lopuksi aika paljon. Siemenperunaakin niihin saa uppoamaan ihan hyvän määrän. Suunniteltavaa on vielä, mutta isot linjat ovat selvillä. Siitä on hyvä jatkaa.

Tänään menen nostamaan osan perunoista. Perunarutto jaksaa iskeä melkein joka kesä ainakin osaada perunoista ja varret onkin syytä katkaista ennen kuin rutto ehtii perunoihin saakka. Syksyn sateilla saakin olla silmäkovana, milloin se hetki on.

Syksyn sadosta kuvia selatessani osui silmiini myös tämä mieheni lapsuudenkodissa ottamani kuva siilistä. Siilit ovat minulle kovin rakkaita otuksia ja ilmeisesti sama siilirakkaus on periytynyt myös yhdelle lapsistani, joka ilmoitti halavansa periä pienen siilikokoelmani. 🙂

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.