Roskikseen kasvatettu ruoka?

Meillä ei syödä lihaa paljon – ei ainakaan niin paljon kuin monessa muussa perheessä ja se liha mikä syödään on enimmäkseen luomupossua, joka tulee meille maailman parhaalta luomupossutilalta. Vuosia olemme olleet Kiven Säästöpossun asiakkaita. Itse asiassa liha oli se, josta meidän luomuilumme sai alkunsa.

Viime vuoden marraskuisen Kansan Uutisten artikkelin mukaan suomalaiset syövät noin 77 kiloa lihaa vuodessa ja tuo määrä on laskettu luineen päivineen. Me ostamme yleensä puolikkaan possun pari kertaa vuodessa. Possun puolikas painaa noin 40-44 kg. Tuon lisäksi kulutamme jonkin verran vuodessa lammasta, nautaa sekä kanaa/broileria. Noista suurin osa on kanaa/broileria, sillä nautaa olemme ainakin tähän saakka ostaneet ani harvoin ja lammastakin samaan tapaan. Broilerin lisäämistä ruokavalioon tukee se, että Luomunokka on nyt olemassa toisin kuin monena aikaisempana vuonna. Proteiinia saamme paljon myös palkokasveista.

Viime viikolla satuin hankkimaan luomukaritsan jauhelihaa, kun sitä oli pari pakettia punaisilla lapuilla varustettuna paikallisen S-markettimme hyllyssä. Ostan lammasta satunnaisesti eli lähinnä silloin, kun on ihan pakko saada kreikkalaista herkkua, johon tulee lampaanlihaa sekä jyvämakaronia eli kreikkalaisittain krtiharakia . Italiassa samannäköistä tuotetta puolestaan kutsutaan nimellä orzo. Meillä nautiskeltiinkin nyt ihan kunnolla ja tehtiin iso vuoallinen lampaanlihapataa, jota etenkin lapset odottavat vesikielellä.

Ostan monesti kaupasta erilaisia alennustuotteita. Tyhmäähän se olisi jättää alennus käyttämättä, kun pakastin kotona odottaa täydennystä ja rahaakin voisi säästää.

Alennustuotteiden ostaminen on myös erittäin ekologista, sillä ei taida paljon pahempaa tuhlausta olla kuin ruoka, joka päätyy roskiin siksi, että se jäi käyttämättä. Ei se kaupan hävikki ole sen parempi kuin kotona tapahtuva ruoan roskiin heittäminen – eikä se muutu hyväksi, vaikka ruoka kaadettaisiinkin kompostiin. Ruuan tuottamiseen on käytetty valtavat määrät vettä ja energiaa ja kompostiin päätyessään ne ovat käytännössä menneet hukkaan. Ruoka on kasvatettu roskikseen.

Käymme kaupassa monesti aamuisin, jolloin siellä on vähemmän väkeä ja nopeampi pääsy kassalta kotiin, mutta tietenkin kaupassa on aamuisin myös enemmän aletuotteita. Monesti hyllyistä löytääkin punaisilla hintalapuilla niin lihaa, juustoja, maitoa, maustamatonta jogurttia, joskus jauhoja ja muita viljatuotteita sekä tietenkin paljon muuta – myös siis luomuja, vaikka niitä ei yleensä kovin paljon ainakaan meidän lähikaupassamme jää laputettaviksi. Maito on ehkä se yleisin.

Olen törmännyt välillä siihen, että jotkut ihmiset sanovat, etteivät kehtaa ostaa punaisilla lapuilla merkittyjä tuotteita, koska se on noloa ja koska heidän ei tarvitse ostaa alennettuja tuotteita. Osa epäilee myöskin tuotteiden laatua, koska käyttöpäivä tai parasta ennen-päiväys on niin lähellä. Jospa melkein vanhasta ruuasta sairastuu.

Näiden kommenttien valossa olen monesti pohtinut, miten ihmeessä ihmiset ennen selvisivät hengissä. Ei ollut parasta ennen päiväyksiä tai viimeistä käyttöpäivää. Oli vain ruokaa ja sitä syötiin, jos se ei ollut pilalla. Säilytysolosuhteetkin olivat hankalammat. Maito laskettiin monessa kodissa kaivoon viileään. Tänä päivänä maito on monen mielestä juomakelvotonta, jos parasta ennen päivä on tänään tai jo huomenna. Ei se kyllä ihan niin mene. Viimeinen käyttöpäivä on sellainen merkki, jonka kanssa kannattaa olla tarkempi. Vakuumipakattua kalaa en itse ole ostanut oikeastaan koskaan, jos käyttöpäivä on ihan nurkan takana, muut tuotteet kelpaavat kyllä vaikka samana päivänä.

Oma nenä, silmät ja vielä viimeiseksi makuiasti ovat aika hyvät mittarit tuotteen syömäkelpoisuuden arvioimiseen ja uskallanpa väittää, että harvemmin niitäkään tarvitaan, vaikka punalappuisen alennustuotteen ostoskoriinsa laittaisikin. Tarkka on toki hyvä olla ja kylmäketjun katkeamattomuus on hyvä muistaa, sillä ruokamyrkytys ei ole leikinasia, mutta realismi asiassa kuin asiassa on aina paikallaan.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.