Remonttia, työmatkoja sekä loman odottelua

”Leipomon” remontti  on loppusuoralla ja todennäköisesti siitä jää osa viimeistelystä odottelemaan syksyn sadepäiviä, koska alkaa olla aika kiirehtiä takapihan aidan kimppuun. Sehän meillä jäi kesken, kun veljeni keittiöremontti-ilmoitus kajahti ilmoille toukokuussa. Samaan syssyyn sai myös pikku eteisemme uuden ilmeen ja paremman tavan saada takit ojennukseen. Siinä sivussa meiltä löytyi myös tuiki tuntemattomia takkeja, joiden omistajia nyt kuumeisesti etsitään. Saa nähdä löytyvätkö. 😀

Koko tämän viikon  olen maalannut ja rakentanut. Mieheni työmatka jatkui edelleen ja nyt on tullut jo hyvin kolme kuukautta täyteen, kun olemme eläneet kovin poikkeuksellista arkea. Koskaan ennen ei ole yksikään työmatka ollut näin pitkä. Onneksi olemme kuitenkin saaneet hänet yleensä viikonlopuiksi kotiin. Silti ovat nämä kuukaudet olleet vaikeita etenkin lapsille.

Alkuun taapero ei suostunut edes puhumaan isille, vaikka saatiin Skypekin toimimaan ja isin pystyi näkemäänkin. Tai halusihan hän isille puhua, kovastikin. Vaati saada puhelimen veljensä kädestä, mutta kun isi ilmestyi ruudulle tuli toinen ääni kelloon. Taapero käänsi puhelimelle selkänsä ja murisi. Vilkaisi välillä olkansa yli ja murisi taas.  Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen asiantuntija huomatakseen, että isin poissa olo ei ollut ihan ok.

Eivät isommat pojatkaan ole tyytyväisiä tilanteeseen olleet. Onhan arki ihan toisenlaista, kun toinen vanhemmista on aika totaalisesti poissa kuvioista noinkin pitkään.

Itseäni tilanne muistutti kovasti seurusteluajoistamme, jolloin välimatkaa oli useampi sata kilometriä ja tapaamiset pääasiassa viikonloppuisin eikä aina silloinkaan. Puhelinlaskut kasvoivat suuriksi tuohon aikaan, vaikka aina ei mitään puhelimessa sanottukaan. Oltiin vain hiljaa – oli mukava tietää, että toinen oli siinä langan toisessa päässä. Niin, silloin oli vielä lankapuhelimiakin.

Onneksi tilanne alkaa pikkuhiljaa edes hiukan helpottaa, sillä toiveissa olisi, että mieheni kauan kaivattu ja odotettu kesäloma vihdoin alkaisi. Ei se kyllä  varmaan ainakaan alkuun kovasti lomaa muistuta, sillä sen verran paljon on puuhaa aidassa ja muissa rakennelmissa, mutta ainakin olemme taas himpun verran lähempänä tavallista arkea, jolloin isi on kotona laittamassa taaperon unipussiin ja pelaamassa isompien poikien kanssa. Sitä odotellessa.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.