Puutarhasta

Valkoinen lumi peitti maan yhdessä yössä. Ruohonkorret ja varvut olivat hetkessä kadonneet ja tilalla oli kylmä, untuvainen peitto joka hautasi kevään alleen. Puutarha näytti taas talviselta ja elottomalta. Kevään merkit olivat tipotiessään – jopa raikas tuoksu oli hävinnyt jonnekin talven kylmyyden tieltä.

Ikkunalaudalla sen sijaan oli elämää! Pienet ja hiukan suuremmatkin taimet jatkoivat kasvuaan, venyivät ja odottivat kesää. Tänään ne saisivat seurakseen ruusukaalin ja lehtikaalin, jotka toivottavasti kasvaisivat aivan yhtä hyvin kuin tomaatit ja paprikat.  Kuukauden päästä olisi vuorossa viimeinen kylvö taimien aikaansaamiseksi. Silloin laitettaisiin mustan, mehevän mullan syliin kurkkujen ja kurpitsoiden siemenet. Siellä kosteassa kodissaan ne versoaisivat ja alkaisivat kasvaa auringon lämmön herätellessä ne elämään.

Ruokapöytä oli jo aikaa sitten hautautunut taimien alle. Perheellä ei ollutkaan oikein muuta vaihtoehtoa kuin syödä yhdessä keskellä olohuoneen lattiaa. Toiveissa kuitenkin oli, että ilmat lämpenisivät pian ja perhe pääsisi nauttimaan ateriansa viime kesänä rakennetussa kasvihuoneessa, jonne oli kannettu varastosta suuri ruokapöytä. Sen ääressä sopisi nauttia kesästä ja puutarhan sadosta.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.