Perennapenkin tonkimista

Viikonloppu vietettiin käytännössä ulkona. Sadokuurot haittasivat hiukan puuhia, mutta eivät onneksi pahemmin. Oma viikonloppuni kului lähinnä perennapenkin perkaamiseen, kaivamiseen ja lopulta jouduin kaivamaan ihan kaiken mullan pois joistain kohdista ja tuomaan uutta tilalle. Niin pahoin oli kukkapenkkini joistain kohdin päässyt muutaman vuoden aikana ruohottumaan.

Mukava oli siinä mustikanvarpuja ihastellessa pihahommia tehdä. Tänä vuonna näyttääkin siltä, että mustikoita tulee varsin runsaasti, jos ei halla iske tai kuivuus kovasti koettele. Omalta pihaltamme saamme hyvänä vuonna parin piirakan mustikat – tosin mustikat tuppaavat kyllä katomaan lasten suihin ihan suoraan pensaasta ja joskus mustikkamaitona.

Monta kadonneeksi luultua kasviakin löydettiin kaiken rikkaruohon keskeltä – tosin yhdessä vaiheessa huomasin sisäisen hortoilijani ottavan vallan, sillä erästä kasvipaakkua putsatessani huomasin nyppiväni irti itse kasvia ja jättäväni suloiset nokkosentaimet kasvamaan! 😀 No, ehkä kuitenkin riittää, että yksi kasvimaalaatikko on pyhitetty nokkosille. Liika on liikaa nokkosissakin. 🙂

Työmaata on vielä viikonlopun jälkeen yllin kyllin, vaikka veljeni kävi auttamassa meitä ja saimme pihatöitä paljon eteenpäin. Vielä on kuitenkin jäljellä nakuteltavia kasvimaalaatikoita ja perennapenkistä on vielä jokunen metri jäljellä perattavaksi. Kukan taimiakin on vielä yllin kyllin ilman uutta asuinsijaa, joten töitä kyllä riittää.

Saatiin viikonloppuna kuitenkin  jotain ihan valmiiksikin. Muutaman uuden kasvimaalaatikon ohella myös uusi raparperipenkkimme on mukavaa katsottavaa, vaikka ei siinä yhtään raparperia vielä näykkään. Juuret muhivat vielä somasti mullan alla, mutta ei mene kauaa kuin ihanat punaiset varret nousevat mullasta kaunistamaan pihaamme. Raparperia meillä oli toki jo ennestään, mutta pieni lisä ei haittaa ja jos saamme kasvatettua sitä riittävästi niin veljenikin saa niistä helposti vuoden raparperinsa. Uudet raparperit valtasivat vanhan yrttipenkkimme paikan ja maa piti kunnostaa perin pohjin. Myös lisää multaa piti paikalle tuoda, sillä vuosien varrella osa maasta oli huuhtoutunut alas rinnettä. Onneksi maata on vielä paljon kasassa ja takapihan suuret kasvimaalaatikot pitävät sisällään multaa vaikka kuinka.

Viikonloppuna silmäilimme myös takapihaamme. Se on villiintynyt niin pahasti, että jos hetken aikaa etsisi niin sieltä aivan varmasti voisi löytää tiikerin sekä pari norsua. Paljon on siis edessä töitä, jotta saamme vallattua pihan takaisin itsellemme. Takapihan kohdalla suunitelmat ovat vielä aika auki, mutta ehkäpä me jotain keksimme, sillä pihalla on kasa laudanpätkiä, erilaisia taimia ja ties mitä muuta, joista saa kaikkea mukavaa aikaiseksi.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.