Oppimissuunnitelmapalaveri ja verikokeita

Aamu alkoi tänä aamuna sen verran pikkeuksellisesti, että piti ihan herättää tuo meidän pikkuinenkin, joka sitten vielä silmät ummessa mönki kainalooni aamumaidoille. Herätyksestä huolimatta pikkuinen oli hyväntuulinen. Mutta niinpä hän aina.

Tänään oli yhden lapsen  opppimissuunnitelmapalaveri, joka sujui paremmin kuin hyvin ja asiat tuntuvat nyt rullaavan vallan mainosti. Paljon on saatu tukitoimia kasattua ja olo koulussa on helpottanut. Vielä on toki haasteita edessä, mutta eiköhän niistä selvitä, kun yhteistyö koulun kanssa pelaa nyt näin hienosti. Iso kiitos kuuluukin rehtorille, joka on hurjan tarmokkaasti jaksanut tilannetta hoitaa. Onni on myös se, että lapsi pitää opettajastaan ja he ymmärtävät toisiaan. Täytyy sanoa, että viime kevään mutkien jälkeen nykyinen tilanne on lähes taivaallinen!

Tämä viikko on ollut meillä aikamoinen. Soppaan on kertynyt paljon kaikenlaista ja jännitystä vielä lisäämässä ovat nuorimmaisesta eilen otetut verikokeet. Kasvu ei ole ollut riittävää ja senttejä uupuukin aika tavalla siitä, mitä tämän ikäisellä pitäisi niitä olla kertyneenä. Totta kai kaikki voi johtua ihan vain siitä, että lapsi nyt vain sattuu kasvamaan hitaammin – toisin sanoen omaan tahtiinsa, mutta sen verran poikkeavaa kasvu on, että lääkäri halusi tarkistaa muutamat seikat. Ensi viikkoon pitää jaksaa odotella, jotta tulokset saadaan. Tuntuu pitkältä ajalta, vaikkei oikeasti ole.

Pikkuinen oli muuten valtavan hienosti verikokeessa. Antoi tehdä kaiken istuen ihan rauhallisesti sylissäni ja tyytyi vain katselemaan, kun laborantti tuikkasi neulan kyynärtaipeeseen ja otti monta putkiloa verta. Sellainen meidän pieni on aina ollut. Uskomaton  ero voi olla noiden lasten suhtautumisessa verinäytteisiin. Hyvässä muistissa on sellainen kerta, jossa olen laspen joutunut kantamaan huutavan pois laboratoriosta ja huuto oli alkanut jo ennen kuin pääsimme edes näytteenottoon. Aistiyliherkkyydet tuovat vaihtelua arkeen! ☺

Meidän perhe kaipaa edelleen kovasti sitä tasaisen tylsää arkea. Yllätykset ovat aivan yliarvostettuja – ainakin ikävät sellaiset.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.