Kasvihuone,  Laatikkopuutarha,  Puutarha,  Yhteispostaussarja

Omavaraistelumme historiaa sekä hyötytarhan kuulumisia

Työt puutarhassa ovat edenneet hurjaa vauhtia. Silti tekemistä on yhä erittäin paljon ja päivät pitkiä. Someenkaan en ole kerennyt niin kuin kuvittelin ja suunnittelin ja jäipä välistä jopa ihanan Rouva Sanan Blogiperjantai, johon olin vakaasti päättänyt osallistua.

Pavun taimet ja siemenet kuitenkin muistuttelivat olemassa olostaan ja kasvihuonekin kaipasi tukinaruja. Niinpä sukelsin takaisin puutarhaan ja unohdin muun maailman.

Kevättyöt jatkuvat varmaan juhannukseen saakka ja sitä ennen ei maailmaan paljon muuta mahdu.


Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa,
jota luotsaavat Tsajut sekä Korkealan Heikki.
Kurkkaa myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.


Omavaraistelumme historiaa sekä hyötytarhan kuulumisia

Omavaraisuus siirtyi jo äidinmaidossa

Lapsuudenkodissani viljeltiin itse niin vuoden perunat kuin viinimarjatkin ja oli siellä toki kasvimaakin. Kellarin hyllyt ja kaapit notkuivat talvivarastoista. Oli hilloja, mehuja, perunoita… Muistan vieläkin tuoksun ja tunnelman, joka tuli kun kellarin oven avasi. Perheessämme arvostettiin sitä, että ruokaa saatiin omalta maalta. Silti en ajatellut aluksi omavaraisuutta aloitellessani omaa kasvimaatani. Se oli vain osa arkea ja kuului elämään. Selvää kuitenkin on, että lapsuudessa koetut hetket perunan istutuksesta ja nostossa, lukemattomat tunnit rikkaruohojen parissa sekä ärsyttävään savimaahan jumiutuvat saappaat, monen muun kokemuksen ohella, olivat jättäneet minuun syvän jäljen, joka vaikutti valintoihini ja arvoihini, vaikka lapsena vannoinkin, etten kuunaan tulisi mitään viljelemään. Taitaa olla niin, että ainoastaan yksi on pitänyt tuolloin vannotuista. Orapihlajaa ei meillä edelleenkään ole eikä tule.

Muutimme nykyiseen kotiimme lasten ollessa hyvin pieniä ja nuorimmaisemme syntyi vasta täällä. Taitaa tänä kesänä tulla 15 vuotta tässä talossa täyteen.

Omenapuu kukki tänä vuonna kauniisti pienestä koostaan huolimatta. Taustalla leikkimökki ja puumaja sekä hiekkalaatikko, joka sai kevään mittaan maalatut puureunat. Oikeassa reunassa pala pölyttäjäpenkkiä.

Tänne muuttaessamme oli tontilla ennestään ihana vanha kriikunapuu ja ryteikköinen karviainen, joka ei avusta huolimatta selvinnyt. Myös vanha erittäin herkullinen raparperi kasvoi pihassa ja siitä, kuten kriikunoista, saamme nauttia edelleen.

Maalauspuuhissa tänä keväänä.

Ihastuimme tähän paikkaan aikalailla ensi silmäyksellä, vaikka vikojakin toki oli. Tiesimme esimerkiksi, että remonttia riittäisi. Jokin kokonaisuudessa ja sijainnissa kuitenkin veti puoleensa ja aika nopealla tahdilla muutimme rivitalokolmiosta omakotitaloon, jota olemme siitä lähtien remontoineet ja viilanneet mieleiseksemme arjen ohessa. Ja kun siinä sivussa selvisi, että perheessä on erityislapsia, eivät kaikki remontit tai mitkään muutkaan sitten enää edenneetkään sillä vauhdilla, kuin olimme ajatelleet. Mutta päivä se on huomennakin.

Muurilaatikoiden väliin saatiin viikonloppuna rakennetuksi osa “ruusukaaresta”. Muurilla kasvaa tänä vuonna amppelitomaatteja. Kasvihuone siintää perällä.

Luulen, että yksi iso asia, joka vaikutti ostopäätökseemme olivat talon hyvä määrä neliöitä sekä oivallinen huonemäärä. Ne yhdessä mahdollistivat kolmen sukupolven asumisen saman katon alla.

Kellaria olisin kaivannut ja kaipaan edelleen, sillä se yhä uupuu, mutta ehkäpä jonain päivänä senkin pihaan saamme. Ken tietää. Tänä vuonna toteutui kuitenkin kasvihuonehaave 12 neliöiden Strongin noustessa keskelle kasvihuoneen myötä kutistunutta Rodorinnettä.

Tonttimme sijaitsee mäellä ja pihastamme löytyy enemmän kiviä kuin kivipuutarhasta. Minne tahansa isket lapion, löytyy kivi poikineen ja välillä bongaamme ihan kallionkin. Voisi siis kysyä, että miksi ihmeessä asumme tontilla, jossa viljeleminen on extra hankalaa, kun tarkoitus alunperinkin oli kasvattaa ainakin jotain. Tutkimattomat ovat asunnon ostajan ajatukset…

Me ratkaisimme ongelman jo alkuvuosina rakentamalla kasvatuslaatikoita. Silloiset ne nousivat takapihalle, mutta siirtyivät sitten muutaman vuoden päästä etupihalle, kun piti uudet laatikot rakentaa. Paras ja toivottavasti lopullinen lavatarha pihaan nousi viime kesänä, kun uudet laatikot rakennettiin valuharkoista. Kasvatustila lisääntyi ja pihan ulkonäkö sekä käytettävyys paranivat kohisten. Polvetkin jaksavat paremmin, kun uusissa korkeammissa laatikoissa on kasveja helpompi hoitaa.

Omavaraistelumme historiaa sekä hyötytarhan kuulumisia
Omavaraistelumme historiaa sekä hyötytarhan kuulumisia
Lavatarha kesällä 2020.
Omavaraistelumme historiaa sekä hyötytarhan kuulumisia
Lavatarha kesällä 2020.

Lastemme ollessa pieniä alkoi muutaman havainnon ja sattuman kautta kiinnostaa enemmän luomu ja omavaraisuus. Kasvoi myös kaipuu ja kiinnostus isoäidinaikaiseen elämään ja sitä myöden muuttui niin ostoskori, kasvimaan kuin lannoiteämpärinkin sisältö ja ohessa syntyi myös Luomulaakso-blogi. Joskus olenkin nauranut, että blogin nimi ei ainakaan kuvaa asuinpaikkaamme, joka ei laaksolta todellakaan näytä. Tosin, jos nyt kovasti saivarrellaan, niin on pihassa kyllä laaksomainenkin kohta.

Välillä pohdimme muuttaisimmeko sittenkin enemmän maalle, usein tämä tapahtuu juuri kesäisin. Josko muuttaisimme sinne, missä kuuluisi vain linnunlaulu ja tuulen humina eikä lainkaan autojen hurinaa. Ei edes kaukaa. Sitten heräämme todellisuuteen ja tajuamme, että se ei ole vaihtoehto. Ei ainakaan vielä. Lasten koulut, hoitotahot, terapiat… ei ole järkeä repitä kaikkea nyt rakennettua, järjestettyä ja toimivaa kappaleiksi. Uudesta kotipaikasta ei taas yhtään tiedä, kuinka vammaispalvelut ja vaikkapa omaishoitajuus toimivat. Emmekä mekään tästä toki enää nuorru. Tuskinpa siis kovin helpolla tästä talosta enää muutamme. Mutta ei mennä vannomaan. Elämä kun osaa yllättää. Sääli olisi silti kaikki tehty ja rakennettu jättää jälkeensä ja aloittaa taas alusta jossain. Puutarha kun ei yhdessä yössä valmiiksi tule — jos koskaan.

Haaveita on silti hyvä olla ja osittain omavarainen voi olla näinkin. Aina ei ole pakko olla maataloa, eläimiä tai kellariakaan. Näin on ihan hyvä. Omakotitalossa lavatarhan ja kasvihuoneen kera. Näinkin saa kasvatetuksi uskomattoman paljon ruokaa.

Pihassa oli toukokuussa aikamoinen kaaos!

Hyötytarhan kuulumisia

Kasvihuone saatiin kutakuinkin valmiiksi toukokuun lopussa. No, siis melkein. Etuovi yhä puuttuu, mutta jouduimme priorisoimaan töitä ja koska lämpötila nousi reilusti ei ilma kylmene liikaa edes yöksi, joten ovea ei ole ihan pakko vielä olla. Tämän viikon aikana sekin saadaan rakennetuksi.

Kasvit muuttivat kasvihuoneeseen sisään sitä vauhtia kuin ehdin niitä sinne kantaa ja istuttaa. Myös tukinarut sain vedetyksi, mutta veikkaan, että niissä on vielä vähän säädettävää. En ole vielä niihin tyytyväinen.

Avomaalle olen saanut jo melkein kaiken istutetuksi. Muutama juttu pitää vielä pähkäillä ja tehdä. Sipuli-porkkanamaa on lähtenyt hyvään kasvuun ja kohta pääsen jo napsimaan sipulin varsia pakastimeen. Myös ruohosipuli rehottaa ja tänä vuonna laajensi ruohosipulimaata entisestään. Kaiken kaikkiaan ollaan aika hyvässä vaiheessa, mutta silti ei tekemättömien töiden lista ole mitenkään erityisen lyhyt vielä.

Olen suuresti nauttinut, kun saa vetää listasta yli tehdyn työn. Tänä kesänä ajattelimme kuitenkin myös nauttia pihasta ja puutarhasta eli tekemättömiä töitä sopii olla. Ja samaan hengen vetoon on todettava, että viikonloppuna kehitimme jo uusia suunnitelmia, jotka lisäilen listan jatkeeksi.

Sipulit ja porkkanat sulassa sovussa.
Pavut valtasivat yhden lavan melkein kokonaan.

Paljon on siis vielä tehtävää. Onneksi puutarhan parissa on hyvä palautua niin pienten kuin isojenkin ja nyt kun alkoi loma, saan avukseni helpommin auttavia käsiä. Seuraava projektin aloituskin jo siintää muutaman päivän päässä vanhan lehtikompostialueen saadessa uuden muodon ja se toivottavasti kukkii kauniisti jo tänä kesänä. Saa nähdä riittävätkö taimet, mullat ja komposti.

Mutta juuri nyt on hyvä vähän hengähtää. Istahtaa melkein valmiille kasvihuoneen terassille ja nauttia näkymästä ja tehdystä työstä. Sekä juuri päättyneestä pitkästä etäkouluvuodesta ja kesästä. Vaikka etäkouluvuosi oli monella tapaa mahtava, vei se kuitenkin paljon voimia. Jokainen perheessä kaipaa nyt kesän hiljaisia ja hitaita iltoja nuotion parissa makkaraa ja vaahtokarkkeja paahtaen. Ehkäpä siitä sitten siirrymme lautapelin pariin ja nautimme valoisasta kesäillasta.

Kasvihuone pilkistää Rodorinteen yläpäässä.

Myös nämä omavaraistelevat blogit osallistuivat yhteispostaukseen ja kertoivat kuulumisistaan:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/

Apilan kukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/06/lopulta-juurruin-minakin.html

Vyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.htm

Keltainen kahvipannu https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=774

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=682

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.

puhelimen kuoret


16 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.