Surullisia siruja
Tiedättekö, että joskus lautanen voi olla yllättävän rakas. Etenkin, kun se on viimeinen sarjasta, joka ostettiin noin 20 vuotta sitten.
Eilen pärähti lattiaan yli-innokkaan taaperon avustuksella viimeinen mansikka-sarjan syvä lautanen. Se, joka oli vain minun käytössäni. Se, jota vaalin, kuin kalleinta aarretta, vaikka se ei mikään arvokapistus ollutkaan. Se oli kuitenkin minun ensimmäinen ihan ikioma astiastoni, jonka olin itse kaupasta silloin valinnut.
Saattoipa olla, että tulin muutaman kyyneleenkin ihan vain lautasen vuoksi vuodattaneeksi. Mutta kun se ei ollut minulle vain lautanen. Se oli muisto puolen elämän ajalta.
Muistan, kuinka ihastuin mansikkalautasiin melkein 20 vuotta sitten. Ne olivat minusta ihanan kesäiset ja pirteä. Lisäksi ne muistuttivat yhden lapsuuden aikaisen kyläpaikan astioita ja niistä tuli hyvälle mielelle. Aika monta hyvää syytä ostaa lautaset, vai kuinka? 🙂
Sen muotoilu oli täydellinen ja siitä oli ihana syödä. Reunat olivat juuri sopivanlaiset. Täydelliset siihenkin, kun illalla kömpi sohvalle natustamaan iltapala leipäänsä tai salaattia. Lautanen oli oikeastaan täydellinen ihan kaikkeen.
Epätoivoisena ja lautasta kovasti kaivaten sukelsin Huuto.nettiinkin, mutta ainoatakaan samanlaista lautasta en löytänyt. Tuskinpa noita suuremmin missään enää liikkuukaan. Tokkopa ovat monella enää edes ehjiä.
Hiukan jaksan vielä toivoa, josko kirppiksellä kävisi joku kerta onni ja kohdalle osuisi edes yksi noita täydellisesti käteeni sopivia lautasia.
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
Saatat pitää myös näistä
Meidän Muru
Kapuloita jaksamisen rattaissa
10 Comments
marketta
Joskus jokin esine voi olla yllättävänkin rakas!
Toivottavasti löytyy vastaavanlainen. Kesää kohden kirppikillä alkaa olemaan kesäisempiä juttuja!
Maria/Luomulaakso
Toivotaan, että kesä toisi tullessaan myös mansikkalautasia! 🙂
Sari
Tiedän tunteen. Meiltä löytyy talosta kolme pikku tuholaista ja minunkin astiat on menneet sen sileän tien vuosien varrella. Kun en ole niitä parhaimpia/rakkaimpia viitsinyt vitriinissäkään säilyttää vaan pitänyt käytössä.
Maria/Luomulaakso
Parhaimpiani uskaltaudun käyttämään aina välillä. On mukava vähän juhlistaa arkeakin välillä. 🙂 Ne ovat onneksi vielä ehjinä, mutta eiköhän joku kerta sellainenkin päädy lattiaan. Vahinkoja sattuu.
TiV
Heips! Komppaan fiiliksiä! Meillä meni kerran mm. sellainen ikivanha iso Rebekka-patsas säpäleiksi. Nyt Rebekan pää vahtii meitä takan reunukselta : ) Tee joku kaunis installaatio/taulu palasista, jää hyvä muisto niinkin. Kirpaisi niin minuakin silloin, mutta harmituksen keskellä yritin lohdutella, että se on vaan materiaa, muistot säilyy!! Ehkäpä se sillä hetkellä vähän lohduttikin… ; )
Maria/Luomulaakso
Tuossa voisikin olla hyvä idea! Lautasesta jäisi ainakin jokin kosketeltava muisto jäljelle. Kyllähän se tosiaan vain tavara on ja muistot säilyy. 🙂 Ainakin se jo tänään lohduttaakin. 😀
Suklaalevysoitin
Voi, tuttu tunne… Olin lapsena saanut sellaisen valko-ruskean lautasen ja mukin, joissa oli sienen muotoisen sateenvarjon alla tyttö ja poika. Muki hajosi, kun olin teini-iässä, ja lautanen hajosi 20 vuotta sitten. En ole löytänyt vastaavia, enhän edes tiedä minkä merkkisiä astiat olivat. Mutta toivottavasti löydät itsellesi vastaavan särkyneen tilalle 🙂
Maria/Luomulaakso
Kyllä se vain niin on, että jotkin asiat ovat niin rakkaita, että niiden särkyminen ei unohdu edes pitkän ajan päästä vaan harmittaa vielä vuosienkin jälkeen. Vähän tosiaan lievittää, jos sattuisi edes samanlaisen tilalle löytämään. Toivottavasti onni osuisi kohdallesi jonain päivänä. <3
Jael
Voi miten kurjaa.Rakkaista esineistä luopuminen on vaikeaa.Mutta ehkä voit tehdä jotain noista siruista.Ja toivottavasti löytyy jostain samanlainen lautanen.
Maria/Luomulaakso
Ajattelin kokeilla, josko niistä jotain ideaa tulisi. Vielä elättelen toiveita, että samanlainen jostain eteen tupsahtaisi niin olisi omat hiljaiset iltapalhetket turvattuja. 😀