Kun pieni sydän särkyy eli sana ja toinenkin koulukiusaamisesta
Yhtä lapsistamme on kiusattu niin kauan kuin muistan. Välillä enemmän välillä vähemmän, mutta pinnan alla on aina kytenyt.
Puhuessani kiusaamisesta tarkoitan nyt ihan oikeaa kiusaamista enkä suinkaan kiusoittelua, jota varmasti jokaisen tulee elämässään kestää, mutta kiusoittelu ei olekaan koskaan pahantahtoista vaan kevyttä, harmitonta hauskanpitoa ystävien kesken. Kiusoittelu ei satuta.
Eilen alkoi aueta vyyhti, joka oli alkanut uudelleen jo viime vuoden puolella. Kiusaaminen pyöri kuvioissa taas enemmän ja enemmän.
Nyt kiusaaminen on ilkkumista, asioiden ja sanomisten arvostelua, yleistä ”nyppimistä” mistä tahansa ja sitä tapahtuu niin koulussa kuin koulumatkallakin. Nyt ei onneksi ole lyöty niin kuin viime vuonna. Ainakaan vielä.
Tässä vaiheessa mietin, millainen kouluaika pojalla tulee olemaan, kun jo tähän mennessä koko kouluaikaa on värittänyt tuo kiusaaminen. Joskus sille on saatu tehtyä jotain ja edessä on ollut rauhallisempi kausi, mutta sitten asiat taas pulpahtelevat pintaan ja koulupäivä muuttuu helvetilliseksi lapselle.
Kyllä jatkuva nyppiminen käy voimille ja itsetunnon päälle. Tuskinpa kukaan aikuinenkaan haluaisi jatkaa päivästä toiseen työpaikassa, jossa joku tai jotkut olisivat jatkuvasti niskassa ja saisi koko ajan pelätä sanovansa tai tekevänsä jotain väärin ja se aiheuttaisi taas uuden ryöpyn asioita, joista kiusata. Et uskalla enää sanoa edes mistä pidät tai mitä haluaisit tehdä, koska jokainen asia on mahdollinen ase kiusaajalle. Yhtäkkiä ei ole olemassakaan asiaa, josta ei voisi kiusata. Elämä on silloin jo todella raskasta.
Matkan varrella lienen kuullut kaikki mahdolliset selitykset, miksi kiusaaminen ei nyt tällä kertaa ole niin pahaa, mutta kuka ihme voi määritellä, mikä on pahaa kiusaamista? Voiko sanoa, että tämän verran saa kiusata ja tämän verran sitä pitää kestää? Tai että jos se ei tapahdu ihan joka päivä, niin sitten ei ole kiusaamista? Onko ihan ok, jos vain joka toinen tai kolmas päivä on paha mieli? Tai vain kerran viikossa?
Ei se minusta noin mene.
Kiusaaminen pureutuu luihin ja ytimiin saakka. Se saa vatsan kipeäksi ja koulupäivän maistumaan myrkyltä. Se saa pelkäämään uusia aamuja. Se tappaa ilon sydämestä ja naurun silmistä. Se eristää ja syrjäyttää.
Kiusaamisen haavoja kannetaan vuosia tapahtuman jälkeen. Arpia lopun ikää.
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
Saatat pitää myös näistä
Vehreä säleikkökäytävä
Etikka pyykinpesussa
16 Comments
Nettimartta
Voimia!
Luin, että kiusaajat voisi siirtää toiseen kouluun? Ei siis kiusattua.
Maria/Luomulaakso
Kiitos. Yleensähän se taitaa olla niin, että kiusattu siirretään. 🙁
satu-marina
Tsemppiä teille! Ihmettelen kyllä tätä nykytouhua, kiusaamista on ollut kautta aikojen, mutta ainakin omasta kouluajasta muistan, että kiusaaminen saatiin kuriin. Opettaja valvoi kuria ja järjestystä, nykyään niitä ei valvo kukaan. Toivon, että poikanne on lujaa tekoa ja kiusatuksi tuleminen kääntyy vahvuudeksi ja herkkyydeksi. Että ymmärtää tapahtuneiden asioiden olevan muiden, ei omaa syytä.
Maria/Luomulaakso
Kiitos. Olen huomannut, että kiusaamiseen puuttumisessa on hirveästi eroja. Toiset ottavat nollalinjan ja toisille ei ole sitten ihan niin väliä. Onneksi on niitäkin, jotka välittävät ja toimivat.
Kati
Olen niin samaa mieltä. Meillä on ihan samat kuviot. Olin järkyttynyt, että jo 5-vuotiaat kykenevät kunnon kiusaamiseen. Mikä tietysti on pahentunut vuosien saatossa.
Ajattele jos itse menisit yhtä väkivaltaiseen paikkaan päivittäin? Ja lapsella on vielä keskenkasvuiset resurssit selvitä kaikesta.
Maria/Luomulaakso
Kyllä olisi hurjaa aikuisillakin tuollaisessa ympäristössä. Ja lapsilla ei tosiaankaan ole edes niitä aikuisen resursseja selvitä asiasta. 🙁
Sara - My Woodland Garden
Voi, tämä on niin surullista. Jaksamista teille! Onneksi pojallanne on välittäviä aikuisia, joille voi asiasta puhua ja jotka voivat tosiaan muistuttaa ettei kiusaaminen ole kiusatun vika. Tunne-elämältään vajaakehittyneet kiusaajat kyllä keksivät kiusaamisen ”aihetta” ihan mistä vain.
Halauksia!!
Maria/Luomulaakso
Kiitos ja halaus. Surullista tämä tosiaan on ja syö arjen resursseja ja jaksamista.
Jael
Voi kun tuo kiusaaminen loppuisi. Minulla oli sama juttu poikani kanssa;se vaikutti niin itsetuntoon ja se oli minulle,joka olin yksinhuoltaja,todella vaikeaa kun ei voinut itse paljon tehdä.Jaksamisia ja toivottavasti löytyy ratkaisu tuohon.
Maria/Luomulaakso
Kiitos. Voin kuvitella, että kiusaaminen on ollut teillekin tosi rankkaa ja yksinhuoltajalla ei ole sitä toista aikuista edes jakamassa niitä arjen murheita. Ratkaisua yritetään pikku hiljaa löytää, nopeastihan nämä asiat eivät valitettavasti ikinä etene.
Viltsumari
Sepä se, kun ei mikään kiusaaminen ole koskaan hyväksi tai sallitua! Siihen on vain niin vaikea joidenkin mielestä puuttua, ja helpompi vähätellä ja erityisesti oman lapsen tekoja. Väärin!
Kasvattajana erityisesti kotoa pitää lähteä oppi. Ihan vaan läpälläkin heitetty kiusa satuttaa pahasti! Ja hei, niin muuten blogimaailmassakin anonyymitkin haukut.
Maria/Luomulaakso
Kotoa tosiaan pitää lähteä oppi. Kyllä lapselle pitää opettaa, että ei ole oikein kiusata toisia millään tavalla. Ja valitettavasti niin some kuin blogimaailmakin on pullollaan ikäviä tapauksia. Ja joskus tuntuu, että ihan tahallaan halutaan käsittää asiat väärin. :/
Saara
Voi sentään! Tiedän, että näitä vyyhtejä on tosi hankala selvitellä. Lapssellanne on kuitenkin oonneksi vanhempien ja perheen tuki , sekään ei aina ole itsestään selvyys – valitettavasti. Tsemppiä teille ja lapsukaiselle.
Maria/Luomulaakso
Eivät ne tosiaan ole helppoja yhdellekään osapuolelle. Sitä vain jaksaa aina toivoa, että tällaisia ei tulisi kenellekkään vastaan. Kiitos myötätunnostasi.
Satu N.
Kiusaamista ei tule eikä saa koskaan hyväksyä!!!Siihen tulisi puuttua välittömästi ja ihmetelen jos koulu/opettaja kohauttelee olkapäitään eikä puutu asiaan. Asioiden vähättely on melkein kamalinta, mitä voi tehdä. Jaksakaa luoda lapseenne uskoa itseensä, hän kelpaa ja on just hyvä tuollaisena lapsena kuin on, kaikesta huolimatta. Asia raastaa myös varmasti teitä vanhempia. Neuvoja en osaa (enkä halua) antaa, koska en tiedä asiasta enempää, mutta haluan toivottaa teille jaksamista. Virtuaalivoimahalauksien kera!
Maria/Luomulaakso
Luulen, että koulun arjessa on joskus vaikea huomata kaikkia kiusaamisia. Eivätkä kiusaajatkaan toki kiusaa helpolla valvovan silmän alla. Päiväsä on monta hetkeä, jolloin silmä välttää.
Jatkamme asian selvittelyä ja seuraamista. Vielä jaksamme uskoa, että koittaa päivä, jolloin ei kiusata. Pakkohan siihen on jaksaa uskoa. 🙂 Kiitos halauksesta ja ihanaa pian alkavaa viikkoa sinne sinulle. 🙂