Sairaalareissu

Viime perjantaina niskani sanoi sopimuksen irti aika totaalisesti. Olihan tuo kääntyvä kappale ollut jo parisen viikkoa hiukan oudon tuntuinen, mutta ei kipeä. Korvasärky sen sijaan oli ollut olemassa ja sen kanssa oli käyty lääkärissäkin. Tulehdusta ei ollut.

Maanantaina päivystykseen mennessä kipu oli jo kova. Siis KOVA – ja kaikki minut tuntevat tietävät, että lääkärille mennään vasta kun ollaan oikeasti kipeitä. Juu…on se sukuvika… Lääkäri ei selvästikään tätä seikkaa tiennyt eikä sisäistänyt, kun sanoin, että kipu on kova. Korviin sattuu ja nieleminen on vaikeaa. Panacodkaan ei oikein auta. Lähetti kotiin ohjeina ottaa parasetamolia ja jos nyt on ihan pakko niin sitä panacodia ja sain lähetteen fysioterapiaan. No, mitäpä siinä sitten muuta kuin kotiin. Yöllä olo muuttui todella tuskaiseksi. Mieheni soitti sairaalan päivystykseen, jossa oltiin hiukan neuvottomia, kun panacodkaan ei auttanut. Yrittivät silti auttaa ja olivat todella ystävällisiä.  Päätimme odottaa aamua, joka valkenisi muutaman tunnin sisällä ja heidän neuvojensa mukaan soittaa sitten äitiyspolille, joka tietäisi varmasti mitä tehdä lääkkeiden kanssa. Äitiyspolilla oltiinkin todella avuliaita, vaikka en heille varsinaisesti niskani kanssa kuulunutkaan. Antoivat selkeät ohjeet ja kehottivat hankkimaan lähetteen, jotta pääsen sairaalan tutkittavaksi. Lopulta sain terveyskeskuksesta käteeni lähetteen sairalaan päivystykseen kirurgiselle puolelle niin kuin pitikin ja olin onnellinen, vaikka lähetteessä olikin muutamia selkeitä asiavirheitä. En jaksanut välittää niistä vaan suuntasimme sairaalalle, jonne päästyäni kipu oli yltynyt entisestään. Oltiin ylitetty jo yönkin tuska ja sairaahoitajan haastatellessa oli puhuminenkin vaikeaa. Verenpaineet  olivat taivaissa ja kysymyksiin vastaaminen vaikeaa. Pääsin samantien vuoteeseen lepäämään ja hoitaja oli todella mukava ja empaattinen. Lääkäri tutki niskani aika nopeasti ja kun saatiin suljettua vakavammat vaihtoehdot pois sain kipulääkettä piikillä lihakseen ja tuska alkoi hiukan helpottaa. Näkökentässäkin oli alkanut leijailla jo ylimääräisiä  ”roskia” kun kipu ja kiristys niskassa/kaulassa oli niin kova. Kotiin pääsin muutaman tunnin myöhemmin kipulääkereseptien kera, kun jalat taas kantoivat.

Nyt arki sujuu entistä rauhallisemmin. Kipulääkkeenä on Tramalia, joka on aikamoisen vahva lääke ja apteekki vei reseptinkin pois. Varmasti lääke ei ole hyvä vauvalle, mutta juuri nyt vaihtoehdot ovat vähissä. Tramalin rinnalla on vielä parasetamolia sekä kylmä geeliä. Kipu pitää saada kuriin ennen kuin voi ajatella fysioterapiaa. Eilisen päivän enimmäkseen nukuin. Toisaalta hyvä niin kun yöt ovat jo hetken aikaa olleet hyvin vähäunisia ja kivuliaita.  Harmi, että tämä sattui juuri tähän väliin. Hoito olisi ollut paljon yksinkertaisempaa ilman raskautta. Joskus asiat vai sattuvat päällekäin eikä sille mitään voi. Pitää vain selvitä niin kuin kussakin tilanteessa parhaiten voi.

Mukavana asiana mainittakoon tämän päivän neuvolakäynti. Vauvan sydänäänet kuuluivat hetken etsiskelyn jälkeen ja liikettäkin oli ihan mukavasti. Ainakin vielä kaikki on hyvin.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.