Petruksen Piparkakkujen jalanjäljissä

Appeni, Seppo on mahtavan kätevä käsistään. Hän taitaa osaa tehdä puusta ihan mitä vain! Niinpä kysyinkin häneltä ennen kesää voisiko hän tehdä minulle kuviomuotteja ja näytin hänelle jo pitkään lukemani Petruksen Piparkakkujen sivun, Petruksen piparkakkujen Facebook-sivun sekä liudan ulkomaisia sivustoja, joilta muotteja löytyy.

Kuviomuotteja myös myydään monellakin sivustolla, mutta muotit tapaavat maksaa melkein maltaita ja jos tuolta ison meren takaa tilailee, niin tullit tulevat vielä siihen päälle. Tietenkin, kun ajattelee, että muotit tehdään käsin ja ne vaativat todella paljon työtä niin hinta on kyllä kohdallaan, mutta perheemme budjettiin ne tekisivät aikamoisen loven.

Voitte siis vain kuvitella, kuinka mahtavaa oli, kun Seppo lupasi kokeilla kuviomuottien tekemistä minulle! Muotit ovat jo jonkin aikaa minulla olleet, mutta en ole päässyt kokeilemaan niitä aiemmin kuin nyt. Kesä ja puutarha vievät niin vietävästi aikaa rakkaalta harrastukselta – leipomiselta. Varmaan päivittäin olen muottejani  kuitenkin käynyt hypistelemässä ja ihastelemassa.

Yllä olevan kuvan massan kuviomuotteja varten tein Petruksen Piparkakku-sivuston ohjeen mukaan ja toivoin parasta.

Eilen ”leipomoni” aukesi pitkän tauon jälkeen (leivän leivon yleensä keittiössä, en ”leipomossani”) ja pöydälle ilmestyi reilu pellillinen kauniilla kuviolla varustettuja leipomuksia.

Tiedän, että prosessissa on monta kohtaa, jotka voivat mennä pieleen ja pikkuleivät räjähtävät uunissa tuusan nuuskaksi tai ainakin melkein. Joka tapauksessa pinnan kaunis kuvio on helposti mennyttä ja prosessi vaatiikin harjoittelua. Onneksi kokeilut ovat aina mukavia, joten ei haittaa vaikka epäonnistuisikin. Ja eiköhän niille räjähtäneillekin löydy syöjät. 😀

Tein massan tarkasti Petruksen kirjoittamien ohjeiden mukaan, annoin lepäillä jääkaapissa pari tuntia ja leivoin pikkuleiviksi. Muottia sai ihan tosissaan painaa, että kuvio todella painui kunnolla kaulittuun massaan. Sitten leikkasin taikinapyörällä palaset irti toisistaan ja nostin pellille kuivumaan. Muistin jopa kääntää niitä sen yhden kerran, kuten ohjeessa neuvotaan.

Lapset kävivät jo kuolaamassa leipomuksia ja tuntui, että niiden kuivattaminen pöydällä yön yli oli aika outo juttu. Ne kuulemma kuivuvat piloille! 😀

Tästä huolimatta ne saavat vieläkin jäädä vähäksi aikaa kuivumaan, sillä pohja oli mielestäni vielä himpun liian kostea. Ei ihme, sillä ohjeessa mainittu 24 tunnin kuivatusaika ole vielä ihan täynnä.  Niinpä vielä joudumme vielä jännittämään kuinka pahasti tekeleeni uunissa räjähtävät vai räjähtävätkö lainkaan.

Aloittelijan tuuri voi joskus olla uskomaton, mutta olisikohan myös näiden springerlejen kohdalla vai toivonko jo liikoja?

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.