Korona-arkea ratkomassa

Maaliskuussa aloittamamme vapaaehtoinen eristäytyminen poiki tukun pulmia, joista osa ratkesi helpommin kuin toiset ja osan kanssa painitaan yhä.

Vaikka kotivaramme on aina ollut varsin hyvänlainen, niin kaikkia pulmia ei hyvä kotivarakaan ratkaise. Ja myönnettävä on, että kotivarakin teki pienen tepposen, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.

Viime aikoina on ratkottu mm. seuraavanlaisia pulmia: kuivakäymälän tulevat kuivikkeet, apteekki ja jätehuolto sekä liimapuikko. Osaan ratkaisu löytyi helposti ja vaivattomasti, mutta osan kanssa painitaan yhä.

Korona-arkea ratkomassa — Ulkohuussikin on ollut käytössä koko talven.

Kuivakäymälä ja sympatiat vessapaperin hamstraajille

Meillä ostetaan monen muun suomalaisen tapaan vessapaperit isoissa paaleissa. Yleensä niitä on meillä useampikin, sillä kuusi henkinen perhe vaatii myös paljon vessapaperia. Paalit vaativat myös jonkin verran säilytystilaa.

Hiukan mietteliäänä olen seurannut somessa käytävää vessapaperikeskustelua koronavirusta koskien. Somessa on naurettu hamstraajille ja muistutettu, että vessapaperia ei tarvitse, jos on bidee. Myönnän. Käsisuihku on erittäin kätevä ja meidänkin WCstämme sellainen löytyy. Siitä ei vain ole paljon iloa muuhun kuin ison kastelukannun täyttöön tai hiusten pesuun käsienpesualtaassa ja muuhun vastaavaan toimintaa. Paljon ei nimittäin huvita vettä suihkutella jäädyttävään kuivakäymäläämme ja ulkohuussissa veden suihkuttelu on täysin mahdotonta. Niinpä koen, että vessapaperin loppuminen olisi aikamoisen ahdistava hetki, kun talouteen ei edes tilata sanomalehteä, jolla ennen muinoin takapuolia pyyhittiin. Ja voi olla, että painomusteen jälkeen voisi kuitenkin olla pesu paikallaan. Vessapaperi lienee siis aika oleellinen asia ja aion kyllä tulvaisuudessakin pitää huolen, että sitä riittää — oli poikkeustila tai ei. Ihan joka käynnin jälkeen ei viitsisi kipaista suihkun puolellakaan.

Silti vessapaperiakin oleellisempi on huussikuivike. Ilman sitä ei kompostointi oikein onnistu ja kuuden hengen taloudessa syntyy aikamoinen määrä biojätettä niin keittiössä kuin vessassakin. Onneksi huussikuivikettakin saa tilatuksi monesta kaupasta ihan kotiin saakka. Mehän emme liiku nyt oikein minnekään ja kaikki mitä tarvitaan tilataan kotiovelle. Hintavaa kotiin tuonti kuitenkin on, kun huussikuivike ei ole se ainoa asia, jota tarvitaan ja kaikkea ei saa yhdestä kaupasta, vaikka kuinka toivoisi. Seuraava huussikuivike tilaus saakin olla niin suuri kuin vain mahdollista, jotta emme hukkaisi omaisuutta kotiinkuljetuksiin. Tarkan markan (euro ei vain soinnu tähän mitenkään) talous on näinä päivinä hiukan haastavaa.

Kuvassa loppilaisen Petri Keravan luomuperunoita jokusen kesän takaa.

Tyyris liimapuikko

Ihan karanteenimme alkumetreillä heräsin tilanteeseen, jossa huomasin, ettei meillä ollut liimaa. Ihan ensi alkuun pelastauduin keitetyllä perunalla, mutta koska käyttö piti olla vähän helpompaa ja perunatkin piti syödä, päätin tilata liimaa. Se olikin tyyriimmän puoleinen ostos ainakin ensi näkemältä. Parin euron liimapuikon päälle tulisi hintaa 12-13 euroa, kun se tuotaisiin kotiovelle. Liimapuikolle ei tuntunut edes löytyvän mistään postilaatikkotoimitusta, vaikka se kokonsa puolesta sujahtaisi laatikkoon varsin mallikkaasti. No, onneksi tämä ongelma ratkaistiin sillä, että samainen kauppa myi eskarilaisemme rakastamia Oppi&Ilo-sarjan kirjoja. Siis niitä näppäriä kirjoita ja pyyhi pois. Aina uudelleen ja uudelleen. Loppujen lopuksi sain huomata, että liimapuikko ja postikulut eivät olleet se ostoskorini suurin menoerä, mutta onnellinen hymy kotieskarin pöydän ääressä oli kyllä ostoskorin loppuhinnan arvoinen.

Niin ja jos teilläkin loppuu liima, niin ohje perunalla liimaamiseen löytyy alta.

PERUNALIIMA

1. Keitä peruna (mitä kiinteämpi lajike sen parempi, jauhoinen hajoaa helposti).

2. Halkaise peruna.

3. Hiero perunan leikattua pintaa liimattavaa kohtaa. Toimii mainiosti erilaisilla paperisilla pinnoilla.

Reseptilääkepulma

Suurin pulmamme jo heti alkumetreillä olivat reseptilääkkeet, joita ei saanut edes postitse. Pulmaksi muodostui esimerkiksi se, että mummillamme ei ollut minkäänlaisia sähköisiä tapoja tunnistautua ja niiden avulla tilata lääkkeitään. Onneksi löytyi apteekki, joka lähetti kotiin vinon pinon jos jonkinlaista sopimuspaperia ja lupaa ties mille. Täytettyämme ne, oli kaikille osapuolille annettu sopivat valtuudet hankkia yhdelle jos toisellekin reseptilääkkeitä.

Paras ja näppärin tapa ostaa reseptilääkkeitä on ainakin minun mielestäni ollut Remomedi-sovellus, jonka sai ladatuksi Play-kaupasta. Niin tilaus kuin maksaminenkin hoitui todella näppärästi sovelluksen kautta ja lääkkeet ilmestyivät parin päivän päästä kotiovelle apteekin omalla toimituksella. Jotkin asiat ovat näköjään helpompia koronaviruksen aikaan kuin normiarjessa.

Jätehuolto

Jätehuolto lienee suurin murheenkryynimme. Saamme lajitelluksi ison osan jätteistä ihan kotiportilla, mutta loput pitäisi viedä asuinpaikkamme keskustaan, siis sinne missä on ihmisiä.

Biojäte, energiajae, paperi ja sekajae. Niillä pitäisi selvitä niin kauan kuin tilanne kestää. Ja se kestää tästä näkökulmasta aivan liian pitkään. Olen tuskaillut jätteiden kanssa, kun en haluaisi laittaa mitään vääriin paikkoihin vaan niihin, jonne kyseinen asia on juuri parasta laittaa.

Päänvaivaa ovat tuottaneet lasi, metalli, pahvi sekä muovi. No, muovin ratkaisin helposti, vaikka päätös kyllä kismittääkin. Vaihtoehtojen ollessa kovin vähäiset menee muovinjäte nyt energiajakeeseen, vaikka sille parempi osoite olisikin kylillä oleva muovinkeräys.

Lasia ja metallia ei paljon tule, joten ne ajattelin laittaa poikkeuksellisesti isoon säiliöön pihan perällä, jonne tavallisesti keräämme muovijakeen ennen kierrätyspisteelle vientiä. Säiliö kyllä riittää siihen saakka tai ainakin uskon näin. Ei meillä ihan niin paljon kuitenkaan metalli- ja lasijätettä synny.

Mutta se pahvi! Sitä tuntuu tulevan joka tuutista! Oikeasti koko maailma on varmaan pakattu pahviin ja meidän maitokissamme juovat maitopurkkeja tyhjäksi sellaisella vauhdilla, ettei mennyt kauaakaan, kun tajusin, että pahvi tulisi olemaan meidän suurin ongelmamme. Nyt ei pahveja voisi keittiön säiliön täytyttyä vain kiikuttaa autoon poisvientiä varten vaan oli keksittävä jokin parempi välietappi ennen kuin autokin näyttäisi räjähtäneeltä pahvilaatikolta pahvin kappaleiden työntyessä ulos ovista ja ikkunoista.

Isoa pahvilaatikkoa tuijotellessa se ratkaisu sitten syntyi. Onneksi oli kotiin jouduttu tilaamaan isoja lähetyksiä! Kannoin yhden suurimmista ”kasvihuoneeseemme” ja sinne aloimme kerätä niitä maitopurkkeja kauniisti litattuna ja niputettuna hyvän huuhtomisen jälkeen, koska en halua, että likaiset purkit houkuttelevat tuholaisia talon läheisyyteen. Muut pahvit keräämme toiseen isohkoon laatikkoon. Litattuna, niputettuna ja hyvin järjestettynä. Tällä selvitään ainakin pahimman yli.

Voi olla, että kun maailma taas pyörähtää käyntiin, täyttyy paikallinen pahvinkeräys piste ihan vain meidän pahvilastistamme.

Kevennyksenä tähän vielä eilen Iltalehdestä bongattu kuva, josta tuli varsin hauska, kun tajusin kuvan rouvan olevan nettimeemin Sue, joka pitää kotikoulua lapsilleen. Tätä sitten hihittelin itsekseni iltasella.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.