Lasten kanssa herkuttelemassa Härmän Ratissa

Härmän Ratin luomuinen pop up-tapahtuma marraskuisena viikonloppuna oli meidän lapsillemme varsin poikkeuksellinen päivä. Ei ihme, sillä olihan se heidän elämässään ensimmäinen kerta, kun pääsivät ravintolaan syömään. Luomua tarjoilevia ravintoloita, kun ei ihan joka oksalla kasva.

Reissua pohdittiin jo viikon verran etukäteen ja lapsista näki, että tuleva viikonloppu jännitti. Taisi olla niin, että pienin oli ehkä ainoa, joka ei jännittänyt, koska hänelle elämä on mallillaan, kunhan vain pääsee mukaan, oltiin sitten menossa minne tahansa.

Etukäteen jo luimme Härmän Ratin verkkosivuilta, mitä olisi tuona päivänä tarjolla ja lapset pohtivat, mitä aikoivat seisovasta pöydästä syödä. Kyllä siellä kaikkea ihanaa herkkua olikin ja lapsilla oli jo vesikielellä, kun listaa lukivat.

—————————–

Salaattipöytä
Amerikansalaatti (g, veg)
Kurkku (g, veg)
Tomaatti (g, veg)
Paahdetut oliivit (g, veg)
Marinoitu punasipuli (g, veg)
Marinoitu kaali (g, veg)
Pikkelöidyt porkkanat (g, veg)
Herne-Emmentalpyree (l, g)
Lanttu-Maasdampyree (l, g)
Marinoidut luomulinssit (g, veg)
Marinoidut härkäpavut (g, veg)
Silli (l, g)
Marinoidut valkosipulit (g, veg)
Pikkelöidyt sienet (g, veg)
Spelttiriisi-tofusalaatti (g, veg)
Marinoidut punajuuret (g, veg)
Kurpitsan- ja auringonkukansiemenet (g, veg)
Sinappivinegrette (g, veg)
Mustaherukkavinegrette (g, veg)
Ratin spelttileipä (veg)
Täysjyväruisleipä (veg)
Krutongit (veg)

Pääruoka

L’Uomu Nokan luomukananpoika
Härkäpapufalafelit ja tsatsiki,

Keittona porkkanakeitto

—————————–

Pop up-lauantaina sitten pakkasimme pesueen autoon ja hurautimme Järvenpäähän. Pikkuisen varovasti astelivat lapset ravintolaan sisään. Pienin alkoi ujostellla eteisessä sen verran paljon, että hetken jo näytti siltä, että hän ei ehtisi  sisään ollenkaan ennen kuin lounasaika muutaman tunnin kuluttua päättyisi. Pikkuinenkin saatiin onneksi houkuteltua mukaan henkilökunnan ihanalla avustuksella ja pian hänkin istui omalla paikallaan rauhallisessa pöydässämme ja odotteli syöttötuolissa ruokaansa, kun kävimme kokoamassa hänelle oman maistelulautasen.

Keittiöhenkilökunta oli jälleen ylittänyt itsensä ja ruoka oli maukasta. Salaattipöytä hiveli makuhermoja ja pienimmäinenkin uskaltautui lopulta maistamaan lautasensa antimia, vaikka istuikin ensimmäiset viisi minuuttia tuolissaan suu tiukasti viivaksi vedettynä, marinoitu punasipuli lusikassaan.

Vaikutti siltä, että tapojensa mukaan ei hänellä suuhun päätyisi ruuasta oikeastaan mitään. Jouduimme kuitenkin huomaamaan, että paljon enemmän emme olisi voineet olla väärässä. Houkuttelun, innostamisen  ja esimerkin voimasta avasi pikkuinen lopulta suunsa ja ensimmäisen sipulilusikallisen jälkeen ei loppua sitten ollutkaan näkyvissä, sillä marinoitu punasipuli teki hyvin kauppansa ja sitä piti hakea vielä hiukan lisääkin ennen kuin taaperomme oli syönyt tarpeekseen.

Isommat lapsetkin nauttivat suuresti pöydän antimista ja sanoivat, etteivät koskaan ole syöneet mitään niin hyvää ja täytyy ihan todeta, että me aikuiset olimme kyllä samaa mieltä.

Maut olivat puhtaita, loppuun asti tarkkaan mietittyjä ja kokonaisuus raikas ja kaikin puolin  onnistunut. Täällä kyllä kävisi helposti syömässä vaikka joka päivä!

Lapset maistelivat eri makuja hymyssä suin ja uteliaina. Lempiherkuiksi taisivat  nousta Marinoitu kaali, Herne-Emmentalpyree sekä Marinoidut punajuuret, jotka kyllä minustakin olivat  ihan niiden parhaiden joukossa aikamonen muun ohessa.

Ja se leipä! Ratin spelttileipä  on nimittäin aivan taivaallista ja myönnettävä on, että olin enemmän kuin onnellinen kun pikkuisemme ilmoitti marinoitujen punasipulien sekä luomukananpojan jälkeen, että ei enää jaksanut syödä leipäänsä! Minä sain extrapalan tuota herkkua! Voi onnea!

Salaattien ja pääruuan jälkeen oli tarjolla vielä pikkumakeaa, joka tällä kertaa oli marenki, jossa oli suloisia punaisia punajuuren mehulla aikaan saatuja raitoja. Makoisia olivat nekin ja lapset olivat silminnähden onnellisia ja syötyään ihastelivat muutaman tovin kaunista rakennusta niin sisältä kuin ulkoakin.

Kotiin viemiseksi ostimme vielä purkin Ratin niityn kultaista hunajaa ja ihastelimme seinällä olevaa ilmoitusta Ratin joululounaasta, joka vaikutti enemmän kuin houkuttelevalta lukiessamme pitkää listaa tarjolla olevista jouluisista herkuista.

Pihalla lapset juoksivat talon viertä kohti parkkipaikkaa Mummi perässään.  Lisää asiakkaita käveli sisään tunnelmalliseen Ratiin ja pikkuisemme aiheutti uusissa asiakkaissa naurunpyrskähdyksen jos toisenkin, sillä lasten viipottaessa eteenpäin huusi pienimmäisemme kirkkaasti ja selkeästi : ”Mummi lahtaa meitä!” juuri kun uudet asiakkaat olivat tutustumassa pihan nähtävyyteen – pölkkyyn,  jonka yläpuolella lukee ”PUUKOT TÄHÄN.”

Selvää lienee, että puheterapiassa ei meillä ihan turhaan ravata. 😛

Olen kirjoittanut Ratista myös aiemmin. Voit lukea siitä täältä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.