Keittiömme sai juoksevan veden
Viikonloppuna jaksettiin iloita lääkäriltä saaduista hyvistä uutisista samalla kun jäätiin kuitenkin odottamaan uusia tutkimusaikoja pojallemme. Iloisten uutisten keskellä jatkettiin myös keittiöremonttia, joka meni hyvän pätkän taas eteenpäin ja pääsin jo pakkaamaan kaappejakin ihan kunnolla, vaikka pari mutkaa liesituulettimen asennuksessa koettiinkin ja yksi osa pitää viikolla vielä hakea ennen kuin se etappi saadaan loppuun.
Perjantaina saapui putkimies ja pääsimme taas nauttimaan juoksevasta vedestä sekä ihastelemaan uutta hanaa. Lapset ovat ihmetelleet vanhanaikaista hanaamme, josta saa erikseen kuumaa ja kylmää vettä. Itselleni se tuo aina mieleen mummin ja papan talon ja tuntuu ihanalta, että omaan keittiööni sai tällä tavalla mukaan palan lapsuutta.
Uusi keittiö tuntuu uskomattoman ihanalta, vaikka keskeneräinen vielä onkin. Luulen, että aikataulu – eli jouluksi valmista – pitää kaiken muun paitsi oven ympäryksen osalta. Emme ole vielä saaneet edes päätetyksi, millaista ratkaisua siihen haluamme alkaa rakentaa. No, sipaisen tuohon pintaan joku päivä valkoisen maalin niin kestää paremmin katsella joulun yli ja pohtia rauhassa vaihtoehtoja.
Myös keittiöstä löytyy vielä maalaamatonta pintaa. Ikkunan yläpuolella olevan seinäpätkän maalaaminen ei enää viikonloppuna onnistunut ja ajattelin hoitaa sen pois alta tänään, jos suinkin mahdollista. Ja voi olla, että ikkunanpokat pitää myös vielä käsitellä ennen kuin keittiön yleisilme on kunnossa ja onhan noissa jo toki kulumaakin, joka korostuu uuden rinnalla.
Sen verran kauan on kodissamme vallinnut kaaos, että on vaikea muistaa, mihin mitäkin tavaraa keittiötä purettaessa varastoitiin. Kun on menossa monen rintaman remontti, niin tavaraa tuntuu olevan kaikkialla ja kun siihen soppaan lisätään vielä monta tekijää, niin isomman luokan kaaos on valmis. Viikonloppuna nimittäin huomattiin että etenkään lapset eivät enää muistaneet mitä olivat mihinkin vieneet ja itse en kyllä kuolemaksenikaan enää pystynyt muistamaan, mihin olin heidän käskenyt mitäkin viemään. Muistijälki oli jäänyt lähinnä niistä asioista, jotka olin itse siirtänyt alusta loppuun. Voi olla, että menee hetki ennen kuin kaikki kadonneet asiat ovat löytyneet ja löytäneet itselleen uuden paikan. Ehkäpä joudun keittiön kaapit järjestämään vielä pariin kertaan ennen kuin järjestys on se paras ja toimivin meille.
Ensi viikonloppuna olisi toiveissa päästä rakentamaan avohyllyä ja pöytätasoa, jotka tulevat tuohon ikkunan eteen. Paikka oli haastava monessakin mielessä. Korkeus ero muihin työtasoihin nähden sekä lämpöpatterin sijainti aiheuttivat ongelmia, mutta rakentamalla itse tilaan sopivan huonekalun päätimme saada pieneen keittiöömme lisää säilytystilaa sekä sitä aina kaivattua laskutilaa. Ensi viikonloppun jälkeen pääsemme jo ehkä ihan oikeasti käyttämäänkin uutta keittiötämme. Sitten voisi olla vuorossa jo vähän kauniimpiakin kuvia eikä vain tällaisia remonttikamppeiden täyttämiä. 😀
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
4 Comments
yrtteilijä
Moi! Yrtteilyjä -blogissa olisi tunnustus sinulle. 🙂 Ehditkö poikkeamaan?
Maria/Luomulaakso
Voi ihanaa! Totta kai ehdin <3 Kiitos. 🙂 Tulen pian kurkkaamaan. 🙂 <3
Tuija Rajala
Kyllä se pikkuhiljaa edistyy, vaikka varmasti jo kovasti odotat valmista. Kiva laittaa tavaraa uusiin kaappeihin. Se on tosi että heti ne eivät ole oikeassa paikassa.
Maria/Luomulaakso
Ihanaa on ollut järjestää keittiötä, mutta jotenkin on kaikki vielä niin outoa, että ei oikein osaa kunnolla edes ajatella, mikä paikka olisi millekin paras. Onneksi tosiaan voi aina järjestää uudelleen, kun käytön kautta huomaa jonkin toimimattomaksi. Ihanaa päivää sinulle. 🙂