Puutarhamme marjat ja hedelmät
Tämän vuoden satokausi on tyystin erilainen kuin edelliset. Kasvimaa on palasina ja iso osa viinimarjapensaista koki kovia jätevesiremontin yhteydessä viime marraskuussa.
Osa marjapensaista sentään tuottaa sadon ihan normaalisti. Niistä ikävä kyllä suurin osa on punaisia viinimarjoja. Koko perheen suosikki sattuu nimittäin olemaan mustat viinimarjat ja juuri niistä lähes jokainen tuli marraskuussa kaivetuksi ylös. Muutenkin marjapensaamme ovat kokeneet kovia viimeisen kuuden vuoden sisällä ja marraskuinen ylös kaivaminen oli jo ainakin kolmas tuon ajan sisällä. Nyt viemäri on onneksi kunnossa ainakin tältä erää.
Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa.
Kurkkaa myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.
Puutarhamme marjat ja hedelmät
Tällä hetkellä puutarhassamme on mustia ja punaisia viinimarjoja yhteensä noin 25 pensasta, pari karviaista, muutama saskatoon ja vadelmaa. Jokunen viikko takaperin päätyi multiin myös 82 uutta mansikantainta. Pyrkimyksenä on olla omavarainen edes viinimarjojen osalta, mutta ihan vielä se ei toteudu.
Tänä keväänä piti jo aikaisemmin saada istutetuksi karhunvadelman taimet, mutta toukokuu oli niin täynnä pölyttäjäpenkin rakentamista ja siihen kasvien istuttamista, että siinä jäivät muut istutuspuuhat toiseksi. Asiaa ei auttanut viikon mittainen Oulun reissu toukokuun lopussa. No, myöhemmin kesällä sitten.
Tänä kesänä emme voi kasvimaalla oikeastaan viljellä yhtään mitään uuden mullan ja laatikoiden vielä puutuessa, ajattelin keskittyä ihan täysillä pihamme marjoihin ja hedelmiin.
Vuosi onkin oikeastaan lähtenyt hyvin käyntiin, sillä tämä vuosi oli ensimmäinen, jolloin kaikki omenapuumme kukkivat! Jihuu!!! Ja kirsikkapuu oli aivan täynnä kukkia! Päärynäpuusta ei kannata sanoa mitään, sillä se yrittää edelleen toipua vuosien takaisesta katkeamisestaan ja voi olla, että paikkakaan ei ole paras mahdollinen. Kukapa tietää — ehkä se löytää tänä kesänä uuden sijainnin ja pääsee kunnolla kasvun alkuun.
Omenapuita meillä on tällä hetkellä yhteensä viisi. Lajikkeet taisivat olla Antonovka, Jättimelba, Melba, Valkea kuulas ja Tallinan päärynäomena. Keväällä jouduimme uusien pihasuunnitelmien ja huonon sijainnin vuoksi kaatamaan yhden omenapuu. Se oli aika kova paikka, sillä lajike oli Huvitus, joka sattuu olemaan yksi suosikkejani. No, puu jatkaa elämää myöhemmin jonkin sortin savustuslastuna jahka saan sen kokonaan silputuksi. Eipä onneksi mene hukkaan ja omenapuulastu on kohtuu tyyristä tavaraa, jos sitä alkaa kaupasta ostella. Olenpahan hyvän aikaa omavarainen ainakin tämän suhteen.
Kriikunaa pihallamme kasvaa myös. Se oli olemassa jo tänne muuttaessamme. Tosin alkuperäinen puu on tällä hetkellä siinä kunnossa, että sen voisi kaataa. Lehtiä ei enää ole ja koko runko on kuollut pystyyn, mutta koska puussa sattuu olemaan myös linnunpesä, niin hetki pitää vielä odottaa, että kriikunametsikköä päästään harventamaan ja hoitamaan. Satoa kriikunat tuottavat runsaasti suunnilleen joka toinen vuosi.
Kevät meni nopeaan
Kevät meni tänä vuonna luvattoman nopeasti ohitse. Tuntui, että se oli juuri päässyt alkuun, kun edessä oli jo lähtö Ouluun KELAn harkinnanvaraiselle kuntoutukselle. Olo oli ristiriitainen. Kurssi oli upea, opettavainen ja ihana, mutta ajankohta kirpaisi.
Katselin viimeisenä iltana pihamme heräävää kevättä, kirsikkapuun valkoista kukkamerta, omenapuun vaaleanpunaisia kukkanuppuja ja huokaisin. Tiesin, että seuraavaksi viikoksi luvattu lämpö takaisi, ettei kirsikkapuussa olisi enää palatessamme kukan kukkaa ja omenapuunkin kukat olisivat sellaisia yliauenneita lurppanoita. Kaunis kevät ehtisi suureksi osaksi haihtua poissa ollessamme.
Ja niinhän siinä kävi. Palatessamme olivat vaahtera ja tammet täydessä lehdessä ja kirsikkapuun alla valkoinen matto. Omenapuut taas näyttivät juuri siltä, kuin olin kuvitellutkin. Iloitsin kuitenkin siitä, että tänä vuonna kaikki puut — lukuun ottamatta päärynäpuuta — kukkivat.
Huoli pölyttäjistä
Jo aiemmin keväällä, katsellessani kukkivaa vaahteraamme, oli kasvanut huoli. Tämä oli ensimmäinen kevät, kun vaahtera ei ollut pörisevä paratiisi kuten se tavallisesti oli, kun jokainen kulmakunnan pölyttäjä oli löytänyt korkeana nousevan ruoka-aitan. Tänä vuonna kimalaisia ja muita näkyi vain kourallinen ja vaahteran kukat nuokkuivat yksinään tuulessa. Edes aurinkoinen päivä ei saanut puuta täyttymään pörinästä.
Samaa katselin hyötykasvien kohdalla. Nyt sopii vain toivoa, että pölyttäjiä oli runsaasti liikkeellä poissaoloviikkomme aikana tai marja- ja omenasato jää saamatta.
Ja tämän kesän työlistalta löytyy takuuvarmasti lisää ötökkähotelleja.
Alku kesän puutarhakuulumisia ja -suunnitelmiansa kertoivat myös:
Sorakukka, Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi, Sarin puutarhat, Harmaa torppa, Tsajut, Palokankaan pientila, Kohti laadukkaampaa elämää, Metsäläisten elämää, Urban Farming, Elämää korvessa, Pienen pieni Farmi, Korkeala, Torpan Tyttö, Riippumattomammaksi, Maalaiskaupungin piha, Villa Kotiranta, Alussa oli Vehkosuo, Laura eli Javis, Iso-Orvokkiniitty, Jovelassa/ Omavarainen, Ku ite tekee
Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.
Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.
21 Comments
Ilona
Nyt kun sanoit, ei minullakaan ole järin paljon pölyttäjiä puissa näkynyt! Onpa harmillista… Itsellä kävi vähän sama juttu viime viikon aikana, kun olosuhteiden sanelemana vietin melkein koko viikon poissa torpalta, ja sinä aikana olivat ainakin tuomet ja luumut lopettaneet kukintansa ja omenapuutkin kukkivat parhaimpansa juuri viime viikon aikana. Täytyy nyt sitten iloita ainakin syreeneistä, jotka ovat vuorostaan juuri nyt parhaimmillaan. 🙂
Luomulaakson Maria
Hyvä kun muistutit syreeneistä. Niitä pääsen itsekin pian ihastelemaan. Juuri aamusella katselin, että ovat nuput jo useassa ihan aukeamaisillaan! Toivotaan, että ne pölyttäjätkin vielä löytyisivät tälle kesälle. Ihanaa kesäkuuta, Ilona. <3
Urban Farming
Meillä on ollut tänä vuonna ehdottomasti paljon enemmän pölyttäjiä kuin moneen vuoteen. Joskus vuosia sitten en olisi vielä edes osannut nauttia pörriäisiä täynnä olevista pensaista, mutta nyt se on yksi suurista ilon aiheista. Mustaherukoista tuli mieleeni, että ehdottomasti nopein ja tehokkain tapa oman kokemukseni mukaan on ollut pensaiden lisääminen oksapistokkaita juurruttamalla ensin vedessä. Sitten kasvatin niitä pihalla syvissä maitopurkeissa kesä ajan ja syksyllä laitoin maahan. Heti seuraavana kesänä tuli ensimmäiset marjat, isoja maukkaita marjoja, paljon isompia kuin aikoinaan emopensaassa.
Luomulaakson Maria
Ihana kuulla, että teillä on pölyttäjiä näkynyt!
Tuo juurrutustapa on kyllä nopea. Tavallisesti kuitenkin taivutan oksan alas ja laitan painon oksan päälle niin, että taivukas nappaa kiinni alle laitamani purkin multaan ja silläkin tavalla olen saanut riittävän nopeasti uusia taimia. Parasta tässä on, ettei sitä varsinaisesti tarvitse hoitaa vaan se tulee itsekseen. Sitten pitää vain muistaa joskus napsaista poikki ja laittaa uuteen paikkaan. Tykkään näistä unohda joksikin aikaa ja laita sitten kuntoon versioista. 😀 Antavat ajanpuuteen anteeksi. 😀
harmaan torpan emäntä
Tuo pölyttäjäjuttu on syy sille, että yhäkin yritän hoitaa mehiläisiä vaikka olen siinä kyllä melkoisen huono.. mutta tänäkin vuonna vaahterani hurisi kuten ennenkin eli hyötyä pesästä selvästi on. Toivottavasti teidänkin tontille pörriäiset löytävät!
Luomulaakson Maria
Voi tuo pölyttäjiä täynnä oleva vaahtera on kyllä ihana. Ehkäpä meilläkin taas ensi vuonna ja nyt vain toivotaan, että kesän jatkuessa alkaisia edes vähän enemmän näkyä täällä. Ihanaa, että jaksat kaiken keskellä joidella mehiläisiä. Välillä olen sitäkin ajatellut, mutta luulen, että jätän suosiolla väliin ja ihastelen toisten aikaansaannoksia. 🙂
Jovelan Johanna
Nyt kun mainitsit asiasta, niin jokin pölyttäjäkato on täälläkin käynyt. Ensin tuntui siltä, että joka puska ja korsi tärisee pölyttäjien puuhastellessa niiden kimpussa, mutta viimeisen 2 viikon aikana en ole nähnyt lainkaan niin runsasta kimalais- ja mehiläismäärää, joka täällä oli läsnä hieman aiemmin. Kyllä niitä edelleenkin tuolla pihalla on, muttei niin paljon.
Mustaherukka on myös minun lempimarjoja. Joka vuosi on saatava sekä mehua että hyytelöä ja hilloa (ja hieman likööriäkin) tehdä ja ilman niitä olisi vallan surkea syksy ja talvi edessä. Toivotaan siis runsaita herukkasatoja ja että siellä siirtopuskat asettuvat aloilleen tuottamaan teille paljon satoa. Määräähän teillä
siellä on paljon 🙂
Luomulaakson Maria
Toivotaan, että niitä pölyttäjiä ilmaantuisi lisää ja toivotaan, että niitä oli tuossa herukkapensaiden kukinnan aikaan liikkeellä. Ja kyll äolet ihan oikeassa, syksy ja talvi ilman herukkamehua, hilloa jne. on kurja. Sairastaminenkin muuttuu entistä kurjemmaksi, jos ei saa siemailla kupposta kuumaa herukkamehua.
Tessa / Vehkosuo
Elämässä on aina laitettava asioita tärkeysjärjestykseen, kuten nyt teillä tuo soppari. Turha niistä stressata.
Mietin tuota pölyttäjäpuutosta itsekin ja toivon, että hiljaisuus johtui kylmistä ilmoista. Saapa nähdä, kuinka marjat ja hedelmät lähtee kasvuun. Peukut pystyyn.
Mukavaa kesän jatkoa!
Luomulaakson Maria
Soppari tosiaan vei aikaa nyt, onneksi tulee uusia keväitä ja kesiä — ehkäpä niitä pölyttäjiäkin olisi ensi kesänä enemmän liikkeellä, kun saadaan ouutarha tänä kesänä kunnolla kukkimaan. Ihanaa kesää!
Marketta
Meillä ei myöskään päärynäpuut kukki netistä. Mutta omenat sitäkin komeammin!
Luomulaakson Maria
Hauska sattuma! 🙂 Onneksi kuitenkin omenapuut!
Satu
Me olemme onnellisessa asemassa pölyttäjien kanssa, sillä jo pois muuttaneella naapurin mummulla oli sydämen asiana hoivata niitäkin.
Nämä kukintojen aikaistumiset huolettavat ja koetan tänä vuonna lisätä pölyttäjille tärkeitä myöhäisiä satokasveja. Jos horsma ja vadelma, pääsatokasvit, kukkivat ajoissa, niin eihän noille kehveleille jää oikein mitään sapuskaa loppukaudeksi ellemme me niitä avita.
Ihailen tuota pölyttäjäpenkkiäsi, seuraan sen rakentumista innolla ja aion ottaa siitä esimerkkiä 🙂
Luomulaakson Maria
Minäkin olen pohtinut, että tosi kurja tilanne, kun kukinta tuntuu koko ajan aikaistuvan, kun keväällä tulee niin kovin äkkiä lämmintä. Pölyttäjiä näkyi kyllä niin huolestuttavan vähän tänä vuonna. Onneksi teillä on naapuri, joka pitää pörriäisistä huolta. <3
Kiva kuulla, että meidän pölyttäjäpenkkipuuhista on ollut iloa. 🙂 Tällä hetkellä siellä pitäisi käydä karsimassa rikkaruohoja. Ei edelleenkään ole lempipuuhaani! 😀
Pingback:
Susa
Minulla on kotipihassa muutama mehiläispesä ja hassua oli, että ne kyllä lensivät kuin viimeistä päivää, mutta pihasta en löytänyt viime viikolla ensimmäistäkään. Taitaa olla nyt luonnossa jotain samaan aikaan kukkivaa, joka kiinnostaa pölyttäjiä enemmän. Ihan omassa rayhassaan saivat marjapensaat ja puolukka ainakin olla. Samoin marjatarhalla olevat mehiläiset kantavat siitepölyä pesiin ihan valtavia määriä, mutta en tiedä missä ne oikein pörräävät.
Luomulaakson Maria
Toivottavasti näin oli stten meilläkin. Voihan olla, että oli parempaa tarjolla muualla. Toivon kosvasti, että pölyttäjäpenkki vetää ensivuonna pörriäisen jos toisenkin. Syksyllä laitellaan sinne vielä sipulikukkia, että saadaan kukkivia aikaisin keväällä jo.
Tuula/Maalaiskaupungin piha
Upea marja- ja hedelmätarha, josta toivottavasti tulee paljon satoa. Vastuksia tulee välillä eteen, mutta toivottavasti niistä selvitään.
Luomulaakson Maria
Aina niistä selvitään, joskus vie vain pidemmän aikaa. Eteenpäin mennään. 🙂
Kotivaaraska
Täällä kyllä pörisi, ehkä jopa tavallista enemmän tänä keväänä, niin omenapuissa kuin marjapensaissa. Ehkäpä ne kadot ovat paikallisia, tai vaihtelevat vuosittain. Ötökkähotellit ovat olleet omallakin työlistalla jo vuosia, vaan aina ne jää muka täårkeempien asioiden vuoksi tekemättä. Tosin, ehkä risuaita nyt vähän palvelee sillä saralla, kun sitä pätkän sain kokeeksi tehtyä.
Luomulaakson Maria
Risuaita on kyllä hyvä ötökkahotelli. Ja tosi upeaa, että teillä on pörriäisiä riittänyt tänä vuonna noin hyvin. Toivon kovasti, että täälläkin niitä alkaisi taas enemmän näkyä edes sitten ensi vuonna.