Puutarha

Perunannostoa

Kuva_peruna1Tämän vuoden perunasadosta ei odotettu mitään huimaa eikä se sellainen olekaan, mutta ihan hyvä kuitenkin. Alkukesästähän meidän perunamme kokivat kovia, kun koiramme kaivoi joka ikisen siemenperunan maasta ja söi ne. Jäljelle jäi vain multakasoja perunalaatikoiden vieressä. Koira oli jokseenkin katuvaisen oloinen – tai sitten se yritti olla mahdollisimman suloinen ja sitä se olikin – häntää heiluttaen ja toista korvaa lerputtaen se tuijotti meitä, kun tulimme myllätylle perunamaalle.

Perunaa saatiin kuitenkin ja lasten kanssa yhdessä niistä suurin osa nostettiin. Samalla teimme suunnitelmia ensi vuoden varalle ja täytyy sanoa, että ainakin suunnitelmat ovat suuret – saa nähdä onko perunasato myös. Toivottavasti ainakin suurempi.

Lapsuudesta muistan perunan nostoajan. Se oli täyttä työtä savimaassa. Perunoita viljeltiin koko talven tarpeiksi ja ne säilyivät omassa kellarissa aina keväälle saakka. Silloin ei omaa perunaa osannut samalla tavalla arvostaa kuin nyt. Peruna oli itsestäänselvyys. Sitä oli aina – ihan niin kuin viinimarjamehuja ja hilloja, joita äitini meille keitti.

Nyt ei ole hilloja eikä mehuja kuin joskus. Nyt niitä kaipaa. Lapsena tuntui siltä, että viinimarjamehua on aina ja kaikilla kavereilla oli kaupan omenamehua ja limujakin heillä näkyi. Meillä vain joskus viikonloppuna pieni lasipullollinen, jonka jaoin veljeni kanssa. Silloin lasillinen limua ei tuntunut paljolta – kaverit kun joivat paljon enemmän. Näin jälkeen päin ajateltuna on hurjan hieno juttu, että meillä ei limuja pahemmin lipitelty. Oli oman maan mustaviinimarjamehua eikä pelkkää sokerista lisäainelitkua.

Kuvassa näkyvä puinen laatikko on isäni lapsuudenkodista. Sillä on hoidettu vaiheita niin perunanistutuksessa kuin nostossakin. Nyt sen koti on meillä – ja käytössä se on edelleen, vaikka samanlaista perunasaalista ei meillä tulekaan.


Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.




Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.