Rakkaudesta luomupuuroon…. ja äitiin

Keskiviikkona tajusin, että vaikka mitä nyt tapahtuisi ei Puuroperjantai pyörähtäisi millään konstilla odotetulla tavalla perjantaiaamuna tai edes illalla. En yksinkertaisesti jaksanut nousta pois lämpimän peiton alta, valmistaa puuroja ja kuvata niitä. Viikon verran noroviruksen tuomaa likapyykkiä ja omakin sairastuminen olivat vaatineet veronsa ja vaikka lapset alkoivat olla jo paremmalla puolella, niin oma olo kuumeineen päivineen ei ollut mitenkään hyvä. Istuakaan ei jaksanut kuin lyhyen aikaa.

Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin peruuttaa tämän viikkoinen Puuroperjantai. Ajatuskin siitä tuntui kuitenkin pahalta, sillä oma käytäntöni aina on, että jos jotain aloitetaan, niin se viedään sitten kunnialla loppuun, vaikka mikä olisi!

Myönnettävä oli, että voimat eivät riittäneet, mutta hyvän treenaajan pitää myös osata löysätä, kun siltä tuntuu. Lepo on tarpeen, jotta sairaus ei pitkity ja päämäärä vaarannu siksi, että on jääräpäisesti pitänyt kiinni treeniohjelmasta, silloin kun ei pitäisi.

Niinpä latasin aamusella viestin nestemäisestä ruokalistastamme Instagrammiin ja kerroin tilanteen. Koville se otti ja pettymys tuntui pahemmalta kuin itse sairastaminen.

Rakkaudesta luomupuuroon….ja äitiin

Tällä viikolla sain huomata, että lapset ovat todellakin olleet innolla mukana Puuroperjantaissa ja vaikka he normaalisti ovatkin pääasiassa maistelemassa ja usein heittelemässä ideoita, niin tällä kertaa lapset ottivat kokonaan ohjat käsiinsä  ja  kiikuttivat minulle mitä parhaimman puuroannoksen lusikoineen päivineen! Ja samalla he pelastivat Puuroperjantain!

Vuoteeseen asti tarjoiltu annos antoi erinomaisesti pohjaa mielikuvaharjoituksille eikä treeniohjelmakaan mennyt ihan pipariksi. Eikös se niin mene, että hyvin kuviteltu on jo puoliksi valmis.

Kuumeen keskellä nousi silmieni eteen höyryävä annos maailman parasta luomupuuroa, joka tarjoiltiin kaikilla herkuilla ja se maistui juuri siltä maailman parhaalta puurolta. Lusikkakin oli ihan mittatilaustyötä ja varsi onneksi sen verran pitkä, että sillä sai hyvin kauhottua suuren lautasellinen tyhjäksi.

Luulenpa, että mikään tämän jälkeen tuleva puuroannos ei tämän viikkoista voi voittaa, sillä annos oli valmistettu sillä kaikkein tärkeimmällä ainesosalla.  Puhtaalla rakkaudella.

———————————

Legopuuro ja tärkeät mielikuvaharjoitukset eivät taida terveiden vatsoja täytää, vaikka sydäntä varmasti lämmittääkin, jos tällaisen annoksen saa itselleen tarjoiltuna. Hyvissä voimissa olevat puurotreenajat voivat turvautua Luomulaakson edellisten viikkojen resepteihin ja pitää siten itsensä kiinni tiukassa harjoitusohjelmassa.

Edellisten viikkojen Puuroperjantain postauksiin pääset helposti tutustumaan täällä.  Tähän mennessä on maisteltu jo monenlaisia perinteisiä puuroja, kuten vaikkapa perunapuuroa, mutta kokeiltu siitäkin hiukan erilaisia versioita. Entäpä maistuisiko sinulle kahvikaurapuuro, johon ihastuivat nekin, jotka eivät kahvia juo. Valkosipulin ystävillekin olisi tarjolla pari vaihtoehtoa piristämään muuten niin valkosipulittomia päiviä.

Tule mukaan harjoittelemaan, tehdään yhdessä luomupuuron maailmanennätys!

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.