Maailman Paras Neuvolatäti

Parisen viikkoa sitten saimme surullisia uutisia. Oma, maailman paras neuvolatätimme siirtyy toisiin tehtäviin.

Ensimmäisen kerran meillä oli näin pitkäaikainen  ja näin erinomainen neuvolatäti. Olen varma, että kukaan meillä ei tule unohtamaan häntä.

Muuttaessamme reilu 8 vuotta sitten nykyiselle paikkakunnalle saimme sellaisen neuvolatädin, josta jokainen voi vain haaveilla. Edellisen paikkakuntamme neuvolassa tädit vaihtuivat tiuhaan ja kukaan ei tuntunut olevan koskaan oikeasti kiinnostunut siitä, mikä meillä oli huolena. Ei, vaikka kuinka yritimme tuoda esiin eri asioita. Aina jaksettiin vain sanoa, että ”katsotaan puolen vuoden päästä” ja ”älä stressaa”. Oikea huoli ei kuitenkaan noilla sanomisilla koskaan kadonnut vaan kasvoi. Tunsimme, että asiat eivät olleet kunnossa. Tilanne olisi varmasti ollut toinen, jos työntekijät olisivat olleet pysyvämpää sorttia ja jatkumo olisi ollut toimivampi – ainakin toivon niin.  Neuvolan  asiat silloisessa asuinkunnassamme olivat aika surkeasti.  Olemme olleet hirveän onnellisia siitä, että muutimme.

Uudelle paikkakunnalle muutto oli raskas monellakin eri tavalla. Olin asunut samassa kunnassa käytännössä koko ikäni, vaikka asunto olikin vaihtunut muutamaan otteeseen. Kerralla vaihtui nyt oikeastaan ihan kaikki ja oman paikan etsiminen uudessa kotikunnassa alkoi. Ilo oli huomata, että neuvola oli  uudessa kodissa tuhat kertaa parempi ja toimivampi ja neuvolatäti parhaista parhain. Olimme todella onnekkaita!

Tuntui ihmeelliseltä, kun ensimmäisen kerran menin täällä neuvolaan ja minua kuunneltiin. Siis ihan oikeasti kuunneltiin ja sitten vielä kyseltiin tarkentavia kysymyksiä. Lapseen oikeasti koskettiin ja huoleni otettiin tosissaan, vaikka olin neuvolassa aivan uusi ja tuntematon ihminen. Kuunteleminen on niin hirveän tärkeä asia, mutta valitettavasti kaikilla ei ole samanlaista kuuntelun lahjaa kuin nyt lähtevällä neuvolatädillämme on.

Vanhemman lapseni asiat otetiin tosissaan ja hänen kehitystään alettiin seurata tarkemmin. Kävimme muistaakseni joka kuukausi neuvolassa, kunnes vuoden päästä, lapsen ollessa kaksi vuotias   saimmekin jo lähetteen neurologian polille poissaolokohtausten vuoksi ja kolmisen kuukautta sen jälkeen tapasimmekin jo ensimmäisen kerran neurologin ja aloitimme aika rankankin taipaleen, johon kuului jos jonkinmoista tutkimusta ja terapeuttia. Oli uskomaton helpotus, kun huomasi,  että omat kokemukset ja havainnot otettiin tosissaan ja saimme oikeasti apua.

Huoli kasvaa välinpitämöttömyyden myötä eikä neuvola saisi olla välinpitämätön. Toki jotkut vanhemmat voivat huolestua turhasta, mutta kai silloinkin pitäisi kuunnella ja katsoa onko  huoleen oikeasti aihetta. Meillä oli.

Vuosien aikana olemme saaneet huomata, että neuvolatätimme ei ollut vain hyvä kuuntelija vaan myös avarakatseinen ja hyväksyvä erilaisia asioita kohtaan. Hän ei koskaan tuominnut luomuruokaamme eikä sitä, että nyt taaperoimetän. En tiedä, mitkä hänen omat mielipiteensä asioihin olivat, mutta jos olivat erilaiset niin ne eivät ainakaan koskaan näkyneet – ihan niin kuin asiakaspalvelussa kuuluukin olla. Saimme olla juuri sellainen perhe kuin olimme ja hän tuki ja kannusti meitä valinnoissamme ja jaksoi kuunnella silloin, kun maailma murjoi. Aina saimme apua pulmiimme ja lasten erityistarpeiden tuomat möykyt puhuttiin auki ja aina tarjottiin tukea ja kannustusta. Tarvittaessa ohjattin eteenpäin oikeaan paikkaan, josta sen hetkiseen tilanteeseen apua sai.

Tuntuu hirveän surulliselta sanoa hyvästit maailman parhaalle neuvolatädille, sillä vaikka seuraaja olisi hyväkin niin saappaat, jotka pitäisi täyttää, ovat hirveän suuret kenelle tahansa.  Niitä ei voi koskaan täyttää siten kuin meidän neuvolatätimme teki. Hän on aina sydämissämme emmekä koskaan tule unohtamaan sitä omistautumista ja työniloa, joka näkyi hänestä kaikessa. Näiden reilun kahdeksan vuoden aikana hän on kulkenut kanssamme ja hänestä on tullut varsin rakas.

Vaikka ikävä tulee ja kovin mielellämme hänet vielä pitäisimme niin olisi kovin epäreilua olla antamatta uudelle neuvolatädille mahdollisuutta, Saattaahan olla, että uusikin neuvolatäti on mahdottoman mukava ja osaava. Muutaman kuukauden päästä pienimmäiseni kasvuseurannan yhteydessä tapaamme hänet ja aloitamme luomaan – toivottavasti – lämminhenkistä ja kaikenpuolin toimivaa ja hyvää asiakassuhdetta.

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.