Lasten allergiatestit

Tänään oli lastemme kauan odotettu allergiatutkimus.  Kaiken piti selvitä tänään ja huolten piti olla ohi. Toisin kävi.

Tapasimme tänään kaksi lääkäriä. Toisen, joka ymmärsi tilanteemme ja toisen, joka ei selvästikään pitänyt luomusta tai mistään siihen liittyvästä ja mietti asiaa kunnan ja kulujen kannalta eikä niinkään lastemme. Lopputulos on sekava, mutta niin olivat perustelutkin.

Ensimmäinen lääkäri keskusteli kanssamme asiasta niin kuin pitikin, mutta tuumi sitten, ettei hänen valtuutensa riitä asiasta päättämiseen ja niinpä huoneeseen tuli toinen lääkäri, titteliltään korkeampi. Meille kerrottiin ummet ja lammet siitä, kuinka kyseisiä asioita ei voida tutkia allergiatesteillä, mutta nuo asiathan me jo toki tiesimme.

Sitten ehdotettiin siedättämistä lisäaineille ja torjunta-aineille. Puhuttiin myös siitä, että olisi kovin väärin lapsia kohtaa, jos heihin alettaisiin testata torjunta-aineita ja tästä olimme aivan samaa mieltä, mutta  samaan hengen vetoon kuitenkin ehdotettiin, että lapsillemme voisi kokeilla torjunta-aineita kouluruuan muodossa.

On siis väärin testata lapsia sairaalaoloissa torjunta-aineilla, mutta koulun ruokalassa se on täysin sallittua? Ja koska käytetyt torjunta-aineet ovat sallittuja, ei niiden kohdalla pitäisi kuulema olla mitään hätää.

Lapsemme eivät myöskään virallisten luokitusten mukaan voi olla kyseille aineille allergisia. Tämä on sellainen pilkun viilauskohta, että jokaista vanhempaa ottaisi päähän. Kyse on valkuaisaineesta, jonka avulla allergiat määritellään. Ja koska torjunta-aineissa ei luonnollisestikaan tätä ole, ei niille siis tietenkään voi olla allerginen. Ja ruoka ei hänen mukaansa vaikuta terveyteen tällä tavalla. Onhan se mukavaa, että me halomme hiuksia, jonkin asian tarkasta määritelmästä. Oli sitten allergiaa tai ei niin jotain asialle olisi meidän mielestämme tehtävä.

Meitä kehotetiin vain jatkaamaan kortisnonin käyttöä. Niin se valitettavasti taitaa olla, että monesti tykätään  hoitaa oiretta eikä niinkään syytä.

Automatkalla kotiin mieheni ja minä keskustelimme. Olimme molemmat vihaisia. Emme voineet ymmärtää ajatusta, jonka varjolla poljetaan heikompia ja ajattellaan vain rahaa.

Toinen lääkäreistä oli tosiaan ihan mukava ja vaikka hän ei allergiatodistusta voikaan kirjoittaa, saamme häneltä kuitenkin paperin, jonka pitäisi auttaa meitä eteenpäin ruoka-asiassa. Ainakin niin, että lapsi saa ottaa helpommin eväät mukaansa eikä häntä pitäisi pakottaa syömään koulussa tavallista ruokaa. Se toinen lääkäri – hänestä ei meillä taida olla oikein mitään hyvää sanottavaa. Hän oli taitava sivuuttamaan asioita ja tavoissakin oli toivomisen varaa, sillä lähtiessään hän ei hyvästellyt meitä lainkaan.

Koko tapaamisesta jäi kaiken kaikkiaan paha olo. Kysyimmekin heiltä, että mitä ihmettä meidän sitten oikein pitäisi tehdä. Polkeehan moinen asia jo lastemme ihmisoikeuksia. Eikö ruoka, josta ei sairastu kuuluu jokaisen oikeuksiin? Vastaus oli, että kyllä kuuluu, mutta he eivät voi asialle mitään. Lääketiede, kun ei oikein pysty näitä asioita tutkimaan. Jos kyse olisi vaikka porkkanasta, niin ei mitään ongelmaa olisi. Jos testissä ei tule oireita, mutta käytännössä tulee niin porkkanaa vältetään. Sama ei kuitenkaan käy torjunta-aineiden kanssa, koska niille ei voi olla allerginen sanan virallisessa merkityksessä.

Jokunen kuukausi sitten jonkun lukijani huulena heitetty oman uskonnon perustaminen alkaa kuulostaa uskomattoman houkuttelevalta. Uskonnolliset syyt kelpaavat  ilman todisteluja mutta se, että väärä ruoka pistää ihon vuotamaan verta ei. Ajatus tuntuu järjettömältä. Lastemme  oireet eivät ole kuulema riittävän vakavia.

Ihmettelenmme myöskin lääkärin kommenttia kuntien säästötoimista. Miten kunnan asiat kuuluvat lääkärille? Eikö hänen pitänyt hoitaa potilasta eikä kuntaa?

Nyt siis odottelemme paperia, joka ehkä auttaa meitä. Mukavampi lääkäri todellakin ymmärsi ongelmamme ja tajusi, että olimme käyneet pitkän matkan tähän pisteeseen.

Tekisi mieleni sanoa jotain muutakin, mutta ajatukseni eivät ole kovinkaan painokelpoisia tai mieltäylentäviä, joten jätänpä ne sanomatta.  Aika kiukkuinen ja huolissani olen vieläkin.

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.