Kurpitsamaita ja kesälomaa

Ilmat ovat olleet aikamoisen ihania. Monta päivää on aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta ja pihalla on päästy tekemään paljon kevättöitä, jopa minä olen saanut jo jotain selkäni kanssa tehtyä. Ihan helppoa kaikki ei ole ollut, mutta jotkin työt on pakko saada tehtyä tai kasvukausi ehtii hujahtaa ohitse.

Persiljat on jo kylvetty. Se tehtiin eilen. Kasvihuoneen ulkopuolelle laitettiin ikkunalautaa, joka pitäisi yhä maalata, mutta sen ehtii. Nyt ikkunalle kuitenkin muuttivat jo parvekelaatikot, joihin on kylvetty persiljaa. Pitää sitten vain siirtää niitä kun maalaamisen aika koittaa. Eipä se iso homma ole!

Vapun jälkeen olisi tarkoitus saada pilkottua ja vietyä pois talvella kaatunut mänty. Tällä hetkellä se yhä retkottaa kasvimaan päällä varsin surullisen näköisenä. Jostain syystä tuolla alueella ei vain ole nyt mukava tehdä töitä. Ehkä sitten on parempi, kun puu on korjattu pois. Nyt kaikki vain muistuttaa siitä, että kaunis puu on poissa eikä takapihalla ole mitään, mikä loisi varjon tappavan kuumalta auringolta sitten kesällä. Ja varmaa on, että takapihalla tulee olemaan nyt todella kuuma. Ensi kesänä sitten nähdään moniko meistä sulaa kesken puutarhanhoidon…

Uusien kurpitsamaiden paikka on varmistunut sen myötä kun pihalla on päässyt paremmin suunnittelemaan. Lumikinosten päällä se oli vielä aika vaikeaa. Maa-artisokkien uudet laatikot ovat jo paikoillaan, mutta multa niistä yhä puuttuu. Se korjaantunee sitten ensi tai sitä seuraavalla viikolla – toimitusajoista riippuu paljon.

Mansikkamaa päätettiin kaivaa tänä vuonna ylös, sillä voisi olla hyvä aika kunnostaa maa ihan perin pohjin ja istutella uusia taimia vanhojen ränsistyneiden tilalle. Onneksi taimia on ihan omasta takaa! Keväästä tulee varsin kiireinen – sen verran monta asiaa on yhteen nippuun kasaantunut. Syksyllä saa sitten nauttia työn tuloksista. Se on hyvä pitää mielessä silloin, kun tuntuu, että työtä on liikaa ja päivässä tunteja aivan liian vähän. Onneksi on jo niin valoisaa, että herääminen edes viideltä ei tuota kauheasti tuskaa. Tosin kun on päivän ollut pihalla puutarhahommissa tulee väsy ja nukkumaanmeno aika huomattavasti nopeammin kuin tavallisesti. Joskus tuntuu, että nukkumaan on mentävä samaan aikaan kuin lapsetkin eli pää alkaa painua tyynyyn, kun kello alkaa lähestyä kahdeksaa illalla. Ei vain jaksa olla sen pidempään hereillä. Asiaa ei myöskään auta, että särkylääkkeet selkään ovat aika tujua tavaraa ja väsyttävät aika tavalla.

Haaveissa olisi, että selkä olisi oikeasti kunnossa viimeistään parin viikon päästä, jotta arki sujuisi helpommin ja ilman kipua. Eniten harmittaa, että tämän piti tulla juuri nyt – parhaaseen puutarha-aikaan. Talvella tällaiset kuuluisi potea!

Kesälomaa meillä odotetaan tai ainakin osa meillä odottaa. Vanhin lapsi on jo harmitellut, että koulu loppuu pian ja alkaa piiiiitkä kesäloma, jolloin ei ole koulua. Sekös vasta on kurjaa! Poika on myös sitä mieltä, että on varsin epäreilua, että mummi sai aikanaan olla koulussa kuutena päivänä viikosta, kun hän saa olla siellä vain viitenä. Veikkaan, että lapseni on näine ajatuksineen varsin yksin luokallaan, mutta onhan se hieno juttu, että koulu maistuu ja oppiminen on mukavaa! Oikealla asenteella pääsee jo pitkälle!

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.