Kummituksen lumoissa

Viikonloppuna oli vihdoin aika käydä lumoutumassa kauan odotetusta Oopperan kummituksesta.

Esitys oli yksi parhaimpia koskaan näkemiäni oopperassa ja voisin katsoa Oopperan kummituksen vaikka kuinka monta kertaa. Jo lavasteet itsessään vaatisivat oman aikansa, jotta ehtisi huomata kaikki tarkkaan harkitut yksityiskohdat.

Välillä huomasin istuvani melkein hengittämättä, koska keskityin esitykseen ja musiikkiin niin intensiivisesti ja toisinaan nousivat kyyneleet silmiini. Niin vaikuttava oli esitys.

Aloitin valmistautumisen ajoissa, sillä jo se, että saan itse hiukset aloilleen ja pysymään kiinni vaatii hyvän aikaa – siis ainakin, jos aion olla varma, että puolet niistä ei irtoa kesken illan.

Olen kuitenkin tietyllä tavalla luovuttanut. Olen aikani yrittänyt vääntää hiuksiani ties millaisille kampauksille kaiken maailman ohjeilla, mutta kun kädet loppuvat aina kesken. Kaikkein eniten olisi halunnut saada itselleni Gibson Girl  kampauksen, mutta kun kädet eivät riitä niin ne eivät riitä. Olen kyllä yrittänyt. Lukuisia kertoja. Välillä melkein onnistunutkin, mutta vain melkein.

Isoin ongelma on, että en näe yhtään mitä teen, kun hiuksiani laitan. Siinä ei paljon peilit lohduta, kun on hiukset harjattuna alas ympäri pään. Näkyvyys on täysi nolla ja pitkät hiuksetkin tarttuvat toisiinsa kuin takiaiset ja hetki sitten hienosti harjattu alkuasetelma on vain muisto, kun yrittää siitä itse täysin sokeana saada osaa nostettua ylös päälaelle. Ja niiden takkujen selvittämiseen sitä aikaa vasta meneekin!

Kaikkien mutkien jälkeen olen luovuttanut – ainakin melkein. Tyytynyt siihen, että hiuksia voi koristella eri tavoin niin halutessaan, vaikka kampaus itsessään ei paljon vaihtelisikaan. Mutta joskus…joskus haluaisin sellaisen Gibson Girl-kampauksen!

Vaikka en  himoitsemaani kampausta saanutkaan niin ilta oli mahtava kaikin puolin. 🙂 Saimme viettää yhteistä aikaa poissa kotoa ja näimme henkeäsalpaavan upean oopperaesityksen.

Päätimmekin, että mahdollisuuksien mukaan herättelemme vanhaa tapaamme käydä hääpäivinä oopperassa. Tosin ensimmäinen kerta meni enemmän kuin pieleen ja aloitti epäonnisen sarjan kertomuksessa Hääpäiväkirous, mutta siitä toisella kertaa. 😀

Nyt haluan vielä uinua Oopperan kummituksen upeassa musiikkimaailmassa ja sulkea sisääni jokaisen muistikuvan niin, etten ikinä tule unohtamaan näkemääni.

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.