Kesäkiireitä ja tunnelmallisia tuokioita

Kesä tuntuu kiitävän sellaisella vauhdilla, ettei mukana pysy. Monta työtä olemme saaneet päätökseen ja käyneet poistamassa lähialueen lupiineja, mutta monta on vielä vaiheessa ja tässä vaiheessa on todettava, että osa jää ensi kesään. Ei jaksa, pysty eikä ehdi. Ja välillä on mukava istahtaa ja ihastella tehtyä työtä sekä rönsyilevää puutarhaa.

---

Postaus on osa Omavaraisuus blogeissa-ryhmän postaussarjaa,
jota luotsaavat Tsajut sekä Korkealan Heikki.
Kurkkaa myös Omavaraisuus blogeissa keskusteluryhmä.

---

Valmis kasvihuone

Kasvihuone valmistui kutakuinkin toukokuun loppupuolella. Kriikunametsikkö varjostaa aika sopivasti kasvihuonetta enkä ainakaan toistaiseksi ole joutunut varjostamaan sitä lainkaan ja veikkaan, ettei tarvitsekaan. Sen verran kuumia ja aurinkoisia päiviä on paahteisella pihallamme ollut, että kokemusta erittäin aurinkoisista kesäpäivistä on kertynyt varsin mukavasti.

Alppiruusujen kukkiessa kasvihuoneen seutu oli aivan erityisen kaunis. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kaksi siirrettyä alppiruusua selvisivät siirrosta varsin hyvin ja ovat päässeet hyvään kasvuvauhtiin, mikä on erittäin positiivinen asia etenkin toisen kohdalla. Se nimittäin menetti jonkin verran oksia viime talvena lumen vuoksi.

Kasvit ovat kasvaneet hurjasti tuosta hetkestä, mutta vielä ei olla päästy maistelemaan oman maan kurkkuja ja tomaatteja. Raaakileita on kuitenkin paljon niin tomaateissa kuin chileissäkin ja pieniä kurkun alkuja on varmaan tuhat! Voi olla ettei kohta paljon muuta sitten syödäkään

Paprikat kukkivat myös varsin mukavasti ja nyt viikonloppuna ilmestyi munakoisoon ensimmäinen kukka. Ehkäpä nekin innostuvat kohta tuuppaamaan satoa!

Kastelua helpottamaan laitoin kasvihuoneeseen nurkissa pyörineet Blumatin ruukkukastelijat, joita myös lomakastelijoiksi kutsutaan. Ne eivät toki ole Blumatin tippukastelusysteemin veroiset, mutta varsin hyvä lisäapu kuitenkin ja tasaavat kosteutta. Ehkä hankin ensi kesänä oikean tippukastelusysteemin tai sitten en. Katsotaan, miltä tämän kesän jälkeen tuntuu.

Tyhjiin kohtiin kasvihuoneen laatikoita laitoin istukassipuleita. Jos niistä tulee sipuli, niin hyvä, mutta ajatuksena oli enemmänkin saada paljon vihreitä sipulin varsia ihan pakastimeen saakka. Yksi lapsista nimittäin tykkää käyttää niitä ramenkeitossa ja on paljon edullisempaa kasvattaa sipulinvarsia ja ruohisipulia kuin ostaa kevätsipulia tai vastaavaa kaupasta koko talven.  Nämä menevät myös kohtuu pieneen tilaan pakastimessa.

Avomaalla kasvaa paremmin kuin hyvin

Avomaallakin on jonkin verran tomaatteja. Ne kasvavat muurilla aivan erinomaisesti ja alkavat näyttää varsin kauniilta kaartuessaan muurin reunalta. Alla oleva kuva on otettu juhannuksen kieppeillä eli ovat kasvaneet jo lisää tuosta. Raakileita on aivan mielettömän paljon ja toiveet suuresta kirsikkatomaatti avomaalla ovat korkeat.

Muurilaatikoiden välissä oleva ”kaari” on edelleen vaiheessa. Tosin menneellä viikolla se eteni hiukan, kun saatiin katto osaan rimat mitatuiksi, sahatuiksi ja kiinnitetyiksi.

Viime viikolla kiinnitetyt rimat näyttävät minusta varsin hyviltä tuolla korkealla. Vielä puuttuu seinistä raudoitusverkko ja toivon kovasti, että se saadaan kiinnitetyksi tämän viikon aikana, sillä viimeisetkin kurpitsat olisivat jo kovaa vauhtia nappaamassa siihen kiinni.

Varjoinen vaahterapenkki

Kesäkuussa valmistui suuren vaahteran varjoon kukkapenkki. Lajikevalikoima muotoutui pitkälti sen mukaan, mitä jo oli muutamaa hankintaa lukuunottamatta. Penkkiin hävitettiin myös eri rakennusprojekteista syntynyt ylimääräinen maaaines sekä kerros kompostia.

Vanhan maan päälle laitettiin pahvia. Arvoin kyllä kovasti juuriesteen ja pahvin välillä ja päädyin lopulta pahviin. Toivon, etten joudu ratkaisua katumaan myöhemmin ja jos joudun, niin ei auta muu kuin korjata huonon päätöksen tulokset.  Toivotaan kuitenkin, että tämä ratkaisu lopulta toimii.

Mutkia matkaan toi kesken kaiken maasta löytynyt kimalaispesä. Hetken tuntui, ettei homma voi ollenkaan edetä, mutta keksittiin sitten uusi muoto kukkkapenkille ja rakentaminen jatkui. Pihassa onkin tänä vuonna ollut uskomattoman paljon kimalaisia. Välillä on melkein mahdotonta välttää yhteentörmäys, kun polulla tulee useammasta suunnasta kimalainen vastaan. Tämä on onneksi varsin positiivinen pulma!

Penkin lautareuna on väliaikainen. Vähän myöhemmin tänä kesänä siitä otetaan pois ylimääräinen korkeus ja aikanaan se puretaan pois ihan kokonaan. Jos reunalle on vielä silloin tarvetta ajattelimme käyttää siihen pihaltamme jo löytyviä kiviä. Tälle kesälle projekti oli kuitenkin liian suuri ja laitoimme apureunaksi pätkän lauta-aitaa.

Kukkapenkkiin tehtiin laatoista kulkupolut sekä kohta, johon voimme viedä kukkia ja kynttilän viime marraskuussa kuolleen koiramme haudalle. Kukkapenkki on nimittäin rakennettu ihan haudan kylkeen ja hauta ja kukkapenkki ovatkin nyt sulautuneet ikään kuin yhdeksi.

Koiramme rakasti nukkua kukkapenkissä ja kasvatuslaatikoissa, joten tämä oli enemmän kuin sopiva tapa muistaa maailman hyväsydämisintä ja lempeintä koiramme.

Tämän vuoden kokeilu ja vähän muutakin

Tänä vuonna tehtävää on ollut niin paljon, ettei paljon ole lähdetty kokeilemaan kaikenlaista uutta, vaikka kyllähän tuo taimihomma yleensäkin lähti vähän käsistä tuossa keväällä…. Tänä vuonna ihan ensimmäistä kertaa kokeilussa on ollut fenkoli. Minulle on sanottu, että  salaattifenkolin kasvatus ei ole ihan helppoa. Vähän jännittääkin tuleeko satoa vai ei. Toistaiseksi näyttää ainakin siltä, että fenkolin tillimäisiä lehtiä tulee mukavasti ja on fenkolikin jonkin verran pullistunut, mutta ainakin toistaiseksi pääpaino on lehdissä. Jännittää vähän onnistunko vai en.

Avomaalla erityisen hyvin rehottavat amppelitomaatit, avomaankurkut, kurpitsat, persilja ja tietenkin sipulivarret. Ei toki ole valittamista muussakaan ja olemmekin saaneet ihastella tasaista kasvua niin pirkkanoilla, punajuurilla kuin muillakin. Etenkin kesäkurpitsat ovat tuntuneet rakastavan kesän omituisen kuumia päiviä. Minulle riittäisi reilusti vähempi.

Kesäkurpitsat eivät tänä vuonna päässeet lavaan vaan altakastelevaan parvekelaatikkoon.  Aiempina vuosina olen tavannut kasvattaa niitä ruukuissa, mutta altakasteleva parvekelaatikko on ehkäpä parempi.

Kasvit tuntuvat viihtyvän hyvin ja kastelu on vähän helpompaa vesivaraston vuoksi. Parvekelaatikot menivät myös sopivasti pihaa halkovan betonisen vesikourun (jota perheen kesken kutsumme huviksemme akveduktiksi) päälle, somistaen sen pihaan paremmin kuuluvaksi eivätkä kesäkurpitsat vie erikseen näin edes tilaa. Täydellinen ratkaisu siis kaikin puolin.

Herneet ja pavut ovat venyneet verkkoaidassa varsin kiitettävästi, vaikkakin asiat eivät salkopapujen kanssa ihan putkeen menneetkään ja kolme laatikkoa jäi tyhjäksi, koska pavut eivät yksinkertaisesti suostuneet itämään.  Ensi vuonna sitten kokemusta rikkaampana saadaan ehkä kaikki laatikot täyteen.

Entä ne tekemättömät?

Riippuvat puutarhat saavat tänä kesänä odottaa. Mansikat on istutettu parvekelaatikoihin, mutta muu toteutus saa nyt jäädä. Tulimme nimittäin siihen tulokseen, että laatoitus/muu ratkaisu kulkureiteille on nyt oleellisempi asia, sillä syksyn sateiden myötä lavatarhan ja kasvihuoneen ympärys muuttuu saviseksi luistinradaksi. Ja todennäköisesti emme saa edes kulkureittejä rakennetuksi loppuun, sillä olisi ehkä kuitenkin mukavaa jossain vaiheessa pitää edes vähän lomaakin. Ja takapihaprojekteja emme juuri nyt halua edes muistella.

Parvekelaatikot mansikoineen saavat siis jäädä kuormalavojen päälle odottamaan seuraavaa kesää (tosin syksyllä ne pitää nostaa maahan, jotteivät palellu) ja tänä kesänä edetään laattapolkujen teossa. Tosin osa polusta tulee puusta, koska pihassa on paljon tasoeroja ja sopivan materiaalin valinta kuhunkin kohtaan helpottaa rakennusprosessia.

Myös nämä omavaraistelevat blogit osallistuivat yhteispostaukseen ja kertoivat kuulumisistaan:

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-mehilaiset/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/07/uusia-kokeiluja-omavaraistelun-suhteen.html

Kakskulma https://kakskulma.com/uuden-pihan-kasvatuskokeiluja/

Vyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/07/heinakuu-2021.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/07/tomaatit-vattumaalla-kokeilu.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/07/satokausi-alkoi.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-7/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/07/kokeiluja.html

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2021/07/05/uusia-kasveja-ja-kokeiluja/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/07/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-uusia.html

Caramellia https://caramellia.fi/heinakuu2021/

MetsäHeini https://metsanheini.wordpress.com/2021/07/05/kesan-uudet-tuttavuudet/

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/unelmana-omavaraisempi-elama-uusia.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/kokeiluita-ja-kokemusta-21/

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/07/05/7-heinakuu-uudet-kokeilut-kasvimaalla/

---

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.