Dinosaurukset valtasivat kakun sekä muita leivonta-juttuja

Nuorimmaisen 8-vuotissynttärit olivat vähän aikaa sitten ja poika pyysi saada dinosauruskakun ruusuilla. Toivomus ei ollut mahdoton, joten lupasin sellaisen tehdä. Pari päivää siihen sai kulumaan, kun pohjat piti paistaa ja sokerimassa värjätä kasveilla ja vauvakin vei oman aikansa päivästä, vaikka äitini häntä pääasiassa tuon ajan viihdyttikin.

Sokerimassa on ollut hyvin haasteellinen tapaus. Massan koostumus muuttuu hyvin paljon, jos siihen lisää nestettä tai tahnaa, mutta kuivattuna minulla ei ole kasveja nyt ollut, joten mm. punajuuren neste säilykkeestä ja pinaatti sössö pakastimesta ovat värjänneet sokerimassaa niin punaiseksi kuin vihreäksikin. Oranssi tulee kauniisti porkkanasta. Yllättävän hyvin kasveilla sai tehtyä eri sävyjäkin. Ihan voimakkaat värit jäänevät todennäköisesti haaveeksi.

Olisi toki helpompaa, jos värin voisi kaataa suoraan purkista massaan, mutta kun se ei onnistu niin vaihtoehtoja piti löytää. Netin syövereistä nousi esiin myös India Tree, joka valmistaa mm. värejä ihan hyvistä raaka-aineista. Tiedustelin heiltä myös GMO-näkökantoja ja vastauksena sain viestin, jossa kerrottiin, että he ovat juuri tällä hetkellä hakemassa tuotteilleen GMO-vapaa sertifikaattia. Hyvä juttu siis!

Englantilainen Renshaw sekä saksalainen Dr. Oetker ovat  GMO-vapaita. Iloksemme saimme huomata, että Renshawn valkoinen sokerimassansa sisältää hyvin vähän lisäaineita ja nekään eivät ole sieltä pahimmasta päästä. Ja mikä parasta kokeilussa tämä ei aiheuttanut allergistareaktiota lapsilla. Riemu oli suuri, kun kakkujen päälle saatiin nyt jotain muutakin kuin kermaa tai voikreemiä hedelmien tai marjojen kera. Hauskaa se oli minustakin, sillä kakkujen väkertäminen on mukavaa!  Ja erityisesti väreistä lapset olivat mielissään.

Pojan ilme oli ihan näkemisen arvoinen, kun kakku tuotiin pöytään syntymäpäivänä. Salaisuutta oli varjeltu tarkkaan ja huolella, jotta yllätys ei menisi piloille.

Oli mukavaa päästä kokeilemaan sokerimassaa ja pitkästä aikaa ”leipomoni” välineetkin pääsivät arvoiseensa käyttöön. Edellisestä kerrasta olikin jo luvattoman pitkä aika. En edes muistanut, mitä kaikkea kaappeihin oli kätkeytynyt. Parhaan ystäväni kommentti kertookin jo paljon. Vähän aikaa sitten hän tuumi, että ei aina muista, että minulla on kotonani melkein leipomo ja siellä välineitä, joiden olemassaolosta hän ei edes tiennyt. Nähtävästi en aina minäkään! 😀

Vajaan parin viikon päästä olisi vuorossa olisi toisen lapsen syntymäpäivä ja toivomukset kakun suhteen ovat aika suuret. Voi olla, että poikaa pitää hiukan pudotella maan pinnalle, sillä äitikään ei pysty sentään ihmeisiin!

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.