Uusia kasvimaita

Kesä on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja tuntuu, että koulujen alkuun ei ole enää kuin hetki – ja niin se taitaa ollakin, jos sama vauhti jatkuu.

Kesäpäivät ovat kuluneet pitkälti puutarhan raivaamisessa. Ja raivaamisesta voidaan todella puhua. Pari kolme kesää on puutarhalle todella kauan olla oman onnensa nojassa. Kukkapenkeissä oli enemmän rikkaruohoja, sellaisia ei kukkivia, kuin oikeita kasveja ja muutenkin ne ihan istutetut kasvit tuntuivat olevan vähemmistössä. Osa kukista oli myös lähtenyt omille teilleen ja Varsankellot kukkivat nyt keskellä nurmikkoa eivätkä kukkapenkissä niin kuin muutama vuosi sitten. Vielä on paljon puuhaa jäljellä ennen kuin ollaan edes siinä tilanteessa, josta lähdettiin alunperin liikkeelle. Ja nyt  puhutaan vain etupihasta – takapihaan ei ole vielä kajottu oikeastaan ollenkaan! Ja taitaa olla, että energia ei enää takapihan perkaamiseen tänä kesänä riitä.

Etupihalle on kuintenkin saatu paljon aikaan ja se on hyvä. Mieheni rakensi minulle kolme uutta kasvimaalaatikkoa, jotka veljeni sitten maalasi minulle ja nyt niissä kasvaa kurpitsaa, papuja ja jotain muuta, mutta en enää muista mitä niihin kylvin. Tässä hyvä esimerkki siitä, miksi viljelykset olisi aina hyvä nimetä… toisaalta onhan jä’nnityskin hyvä asia!

Kylmän kesän vuoksi mikään ei ele kasvanut kovin nopeasti ja osa siemenistä jäi itämättä. Iso satoa on siis turha odottaa, mutta kyllä maalta silti ruokaa saadaan tänäkin vuonna.

Paljon olen jo kuivannut nokkosta. Ajattelin, että kun elokuun lopussa pitäisi minun saada lopettaa Marevanien syöminen niin laajentaisin ruokavaliota taas villivihanneksiin, joiden K-vitamiinipitoisuudet ovat suurimmaksi osaksi ihan arvailujen varassa ja siksi en olekaan niitä nyt oikeastaan ollenkaan käyttänyt, sillä en ole halunnut joutua verikokeeseen yhtään useammin kuin on pakko. Niinpä odotan innolla elokuun loppua ja sitä, että saan syödä ensimmäisen greipin puoleentoista vuoteen. Elokuuhun on kuitenkin vielä aikaa ja sen loppumiseen sitäkin enemmän. Tällä hetkellä yritän keskittyä siihen, että piha ensi kesänä olisi paremmassa kunnossa.

Perunat pääsivät tänä kesänä takaisin vilejlylistalleni, mutta ne kasvavat isoissa saaveissa, laatikoissa ja muissa astioissa eivät siis ihan perinteisesti maassa. Koiramme tosin pisteli poskeensa noin 4 kiloa perunaa. Se kaivoi ne ylös laatikoista,söi jokaikisen löytämänsä mukulan  ja istui sitten rikospaikan vieressä toinen korva lurpallaan ja heilutti pikkuisen häntäänsä, kun tulin paikalle. 😀

Seuraatko jo Luomulaaksoa Facebookissa? Tai Instagramissa? Jos et, niin tule ihmeessä mukaan! Facebookissa jaan myös linkkejä kiinnostaviin uutisiin ja Instagramissa väläyksiä arjen touhuista, joista kaikki eivät milloinkaan päädy blogiin saakka. Molempien kautta voit tietenkin seurata blogipäivityksiä.

Kuvat: © Luomulaakson Maria ellei toisin mainita.